Älkää säätäkö televisiojanne – uusi kauhuelokuva Late Night with the Devil on saapunut, ja kyllä, se on juuri niin hyvä kuin Rotten Tomatoesin täydellinen pistemäärä antaa ymmärtää. Itse asiassa menisin jopa niin pitkälle, että se on palauttanut uskoni found footage -genreen.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö alalajissa olisi ollut erinomaisia elokuvia viimeisen vuosikymmenen aikana. Itse asiassa viimeisimpänä ohjaaja Rob Savagen vuonna 2020 ilmestynyt virusmainen pandemiahitti Host innostutti karmaisevalla, pieleen menneellä Zoom-seanssillaan – yksinkertainen lähtökohta, joka oli loistavasti toteutettu. Se on kuitenkin harvinainen jalokivi, joka loistaa kirkkaasti tungoksessa, sillä monet elokuvantekijät ovat kiinnostuneita found footage -elokuvista, koska ne antavat heille tilaa kokeilla pienemmän budjetin puitteissa. Sitä on kuitenkin vaikea toteuttaa, sillä suurin osa ohjaajista luottaa liikaa halpoihin temppuihin, joihin yleisö on jo pitkään kyllästynyt, kuten ruudun staattisuuteen ja hyppykauhuihin.
Onkin jo aika, että elokuva ravistelee asioita ja tuo takaisin mielikuvituksen ja sähköisen energian, josta found footage -elokuvat olivat aikoinaan kuuluisia. Late Night with the Devil onnistuu tekemään vaikutuksen ja innostamaan yleisöä kääntymällä menneisyyteen.
Hei, yökyöpelit!
(Kuvan luotto: IFC Films/Shudder)
Australialaisten sisarusten Cameron ja Colin Cairnesin käsikirjoittaman ja ohjaaman uuden elokuvan pääosassa on David Dastmalchian (Oppenheimer, Dune, The Suicide Squad) juontaja Jack Delroy, 70-luvun myöhäisillan talk show’n Night Owls isäntä. Halloweenina 1977 lähetetyssä jaksossa Delroy kutsuu show’hun parapsykologin tohtori June Ross-Mitchellin (Laura Gordon) sekä teinipoika Lillyn (Ingrid Torelli), joka on ainoa selviytyjä satanistisen kirkon joukkoitsemurhasta. Kuten odotettua, tapahtumat kääntyvät huonompaan suuntaan.
Pahamaineisen jakson uudelleen löydetty masternauha näyttää siltä, että katsomme oikeaa talk show’ta reaaliajassa, kun Delroy esittelee karmaisevan erikoisohjelman.
Ohjelmassa haastatellaan epäilevää taikuria Carmichael Huntia (Ian Bliss), mystikko Christou (Fayssal Bazzi) lukee yleisölle, ja mukana on jopa oma bändi, joka esittää minisketsejä koomisen helpotuksen vuoksi. Katsominen tuo mieleen vuoden 1992 kulttisuosikin Ghostwatchin, jonka on varmasti täytynyt olla myös Cairnesin veljesten aivoissa heidän uutta kauhuelokuvaansa tehdessään. Ei voi olla sattumaa, että Ghostwatchin alussa juontaja Michael Parkinson kutsuu yleisöä ”yöpöllöiksi”, mikä on myös Delroyn ohjelman nimi tässä uudessa elokuvassa.
Älkää säätäkö televisiojanne – uusi kauhuelokuva Late Night with the Devil on saapunut, ja kyllä, se on juuri niin hyvä kuin Rotten Tomatoesin täydellinen pistemäärä antaa ymmärtää. Itse asiassa menisin jopa niin pitkälle, että se on palauttanut uskoni found footage -genreen.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö alalajissa olisi ollut erinomaisia elokuvia viimeisen vuosikymmenen aikana. Itse asiassa viimeisimpänä ohjaaja Rob Savagen vuonna 2020 ilmestynyt virusmainen pandemiahitti Host innostutti karmaisevalla, pieleen menneellä Zoom-seanssillaan – yksinkertainen lähtökohta, joka oli loistavasti toteutettu. Se on kuitenkin harvinainen jalokivi, joka loistaa kirkkaasti tungoksessa, sillä monet elokuvantekijät ovat kiinnostuneita found footage -elokuvista, koska ne antavat heille tilaa kokeilla pienemmän budjetin puitteissa. Sitä on kuitenkin vaikea toteuttaa, sillä suurin osa ohjaajista luottaa liikaa halpoihin temppuihin, joihin yleisö on jo pitkään kyllästynyt, kuten ruudun staattisuuteen ja hyppykauhuihin.
Onkin jo aika, että elokuva ravistelee asioita ja tuo takaisin mielikuvituksen ja sähköisen energian, josta found footage -elokuvat olivat aikoinaan kuuluisia. Late Night with the Devil onnistuu tekemään vaikutuksen ja innostamaan yleisöä kääntymällä menneisyyteen.
Hei, yökyöpelit!
(Kuvan luotto: IFC Films/Shudder)
Australialaisten sisarusten Cameron ja Colin Cairnesin käsikirjoittaman ja ohjaaman uuden elokuvan pääosassa on David Dastmalchian (Oppenheimer, Dune, The Suicide Squad) juontaja Jack Delroy, 70-luvun myöhäisillan talk show’n Night Owls isäntä. Halloweenina 1977 lähetetyssä jaksossa Delroy kutsuu show’hun parapsykologin tohtori June Ross-Mitchellin (Laura Gordon) sekä teinipoika Lillyn (Ingrid Torelli), joka on ainoa selviytyjä satanistisen kirkon joukkoitsemurhasta. Kuten odotettua, tapahtumat kääntyvät huonompaan suuntaan.
Pahamaineisen jakson uudelleen löydetty masternauha näyttää siltä, että katsomme oikeaa talk show’ta reaaliajassa, kun Delroy esittelee karmaisevan erikoisohjelman.
Ohjelmassa haastatellaan epäilevää taikuria Carmichael Huntia (Ian Bliss), mystikko Christou (Fayssal Bazzi) lukee yleisölle, ja mukana on jopa oma bändi, joka esittää minisketsejä koomisen helpotuksen vuoksi. Katsominen tuo mieleen vuoden 1992 kulttisuosikin Ghostwatchin, jonka on varmasti täytynyt olla myös Cairnesin veljesten aivoissa heidän uutta kauhuelokuvaansa tehdessään. Ei voi olla sattumaa, että Ghostwatchin alussa juontaja Michael Parkinson kutsuu yleisöä ”yöpöllöiksi”, mikä on myös Delroyn ohjelman nimi tässä uudessa elokuvassa.
Aivan kuten Late Night with the Devil, myös BBC:n Ghostwatch esitetään suorana televisio-ohjelmana, ja tällä kertaa se keskittyy kuvitteellisella Foxhill Drivella sijaitsevan talon paranormaaleihin tapahtumiin. BBC:n puhelinvaihteeseen soitettiin uskomattomat miljoona puhelua lähetysiltana, sillä monet katsojat uskoivat näkemänsä todeksi elokuvan terävän toteutuksen ansiosta.
Tilaa GamesRadar+-uutiskirje.
Viikoittaisia koosteita, tarinoita rakastamistasi yhteisöistä ja paljon muuta…
Ota minuun yhteyttä muiden Future-brändien uutisilla ja tarjouksillaVastaanota meiltä sähköpostia luotettavien kumppaneidemme tai sponsoreidemme puolestaLähettämällä tietosi hyväksyt käyttöehdot ja tietosuojakäytännön ja olet vähintään 16-vuotias.
Demonic TV
(Kuvan luotto: BBC)
Vaikka nämä kaksi elokuvaa jakavat tämän kriittisen DNA:n, Late Night with the Devil päättää kuitenkin kiristää asioita useilla pykälillä ja laajentaa ideaa uudelle aikakaudelle ja nykyaikaiselle yleisölle, joka on jo vuosien varrella todistanut lukemattomia Ghostwatch-tribuutteja. Tämä elokuva ei voinut olla vain Ghostwatch 2.0, vaan sen oli tehtävä jotain silmiinpistävän erilaista.
Parhaiten se onnistuu siinä luultavasti mainosleikkauksillaan. Kun Ghostwatch tulee BBC:ltä, mainoskatkoja ei ole, mutta Night Owls on amerikkalainen tv-sarja, joten niitä on paljon. Elokuvantekijät olisivat mahdollisesti voineet kuvata tekaistuja mainoksia täyttääkseen nämä aukot, jolloin he eivät olisi irtautuneet suorasta tv-ohjelmasta, mutta sen sijaan meillä on mustavalkoisia kohtauksia, jotka osoittavat, miten jännitys purkautuu mikrofonien ollessa pois päältä.