Dragon Age The Veilguardin ensimmäisessä valintamahdollisuudessa sinua pyydetään valitsemaan sanojen ja nyrkkien välillä. Minun ei tarvitse edes miettiä sitä. Seuraan sydäntäni ja valitsen ensimmäisen vaihtoehdon, sillä mieluummin puhun aina mieluummin tieni ulos asioista… tai sisälle asioihin, tapauksesta riippuen. ”Saatat olla liian viehättävä omaksi parhaaksesi”, Varric huomauttaa, ja minä jatkan heti perään suosikkiroolipelini Dragon Age 2:sta. Miten? No, se kaikki on humoristisen dialogivaihtoehdon ansiota. Kyllä, violetti vitsiniekka, jonka avulla voit antaa vastauksia huvittavaan (joskus sarkastiseen) sävyyn keskusteluissa, tekee tervetulleen paluun BioWaren uusimpaan roolipeliin, eikä se petä koskaan.
Olitpa sitten keskellä Kirkwallin temppeliherrojen ja maagien välisiä jännitteitä tai yrittäessäsi pelastaa Thedasta muinaisilta haltiajumalilta pohjoisessa, ei ole koskaan pahitteeksi tuoda pöytään hieman keveyttä, vai mitä? Dragon Age 2:n Hawkena päätin aina olla hurmuri, joka kertoi yhtä pitkiä tarinoita kuin Varric ja selvisi arkaluontoisista tilanteista pelkällä hopeisella kielelläni – ja samalla heitin hauskoja repliikkejä, jotka leikkasivat läpi traagisen ja synkän tarinan. Kaikki nämä vuodet myöhemmin olen omaksunut täsmälleen saman lähestymistavan The Veilguardissa ja nautin siitä joka minuutista. Se ei ainoastaan tuota edelleen joitakin ikimuistoisimmista sananvaihdoista, vaan se myös ruokkii Rookin persoonallisuutta ja antaa heille viehättävän särmän, jota ei voi voittaa.
Huumoria ja sydäntä
(Kuvan luotto: EA)
On annettava tunnustusta Rookille ja Hawkelle; he joutuvat tosiaan melko äärimmäisiin tilanteisiin sekä Dragon Age 2:ssa että Dragon Age The Veilguardissa. Jos Hawke ei joudu tekemisiin verimagien rituaalien ja jättiläishämähäkkien kanssa, Rook taistelee verirakkuloita, jättiläislohikäärmeitä ja muinaisia jumalia vastaan. Miksi ei siis nauraisi vaaran edessä? Minulle se on äärimmäinen tapa näytellä rähjäistä veijaria, joka taivuttaa sääntöjä ja vitsailee selviytyäkseen kohtaamistaan kauhuista. Tietenkin Dragon Age 2:ssa huumorivastauksen valitseminen toi mukanaan lisäetuna sen, että sai Varric Tethrasin, erinomaisen tarinankertojan ja varsijousia heiluttavan lipevän puhujan hyväksynnän – eli parhaan ystävän, jonka kelmi voi ikinä toivoa saavansa.
Paluu Thedasiin
(Kuvan luotto: BioWare)
10 vuotta myöhemmin Dragon Age: The Veilguardin julkaisu merkitsee paluuta roolipelisarjaan, joka vaikutti elämääni pysyvästi.
Dragon Age The Veilguardin ensimmäisessä valintamahdollisuudessa sinua pyydetään valitsemaan sanojen ja nyrkkien välillä. Minun ei tarvitse edes miettiä sitä. Seuraan sydäntäni ja valitsen ensimmäisen vaihtoehdon, sillä mieluummin puhun aina mieluummin tieni ulos asioista… tai sisälle asioihin, tapauksesta riippuen. ”Saatat olla liian viehättävä omaksi parhaaksesi”, Varric huomauttaa, ja minä jatkan heti perään suosikkiroolipelini Dragon Age 2:sta. Miten? No, se kaikki on humoristisen dialogivaihtoehdon ansiota. Kyllä, violetti vitsiniekka, jonka avulla voit antaa vastauksia huvittavaan (joskus sarkastiseen) sävyyn keskusteluissa, tekee tervetulleen paluun BioWaren uusimpaan roolipeliin, eikä se petä koskaan.
Olitpa sitten keskellä Kirkwallin temppeliherrojen ja maagien välisiä jännitteitä tai yrittäessäsi pelastaa Thedasta muinaisilta haltiajumalilta pohjoisessa, ei ole koskaan pahitteeksi tuoda pöytään hieman keveyttä, vai mitä? Dragon Age 2:n Hawkena päätin aina olla hurmuri, joka kertoi yhtä pitkiä tarinoita kuin Varric ja selvisi arkaluontoisista tilanteista pelkällä hopeisella kielelläni – ja samalla heitin hauskoja repliikkejä, jotka leikkasivat läpi traagisen ja synkän tarinan. Kaikki nämä vuodet myöhemmin olen omaksunut täsmälleen saman lähestymistavan The Veilguardissa ja nautin siitä joka minuutista. Se ei ainoastaan tuota edelleen joitakin ikimuistoisimmista sananvaihdoista, vaan se myös ruokkii Rookin persoonallisuutta ja antaa heille viehättävän särmän, jota ei voi voittaa.
Huumoria ja sydäntä
(Kuvan luotto: EA)
On annettava tunnustusta Rookille ja Hawkelle; he joutuvat tosiaan melko äärimmäisiin tilanteisiin sekä Dragon Age 2:ssa että Dragon Age The Veilguardissa. Jos Hawke ei joudu tekemisiin verimagien rituaalien ja jättiläishämähäkkien kanssa, Rook taistelee verirakkuloita, jättiläislohikäärmeitä ja muinaisia jumalia vastaan. Miksi ei siis nauraisi vaaran edessä? Minulle se on äärimmäinen tapa näytellä rähjäistä veijaria, joka taivuttaa sääntöjä ja vitsailee selviytyäkseen kohtaamistaan kauhuista. Tietenkin Dragon Age 2:ssa huumorivastauksen valitseminen toi mukanaan lisäetuna sen, että sai Varric Tethrasin, erinomaisen tarinankertojan ja varsijousia heiluttavan lipevän puhujan hyväksynnän – eli parhaan ystävän, jonka kelmi voi ikinä toivoa saavansa.
Paluu Thedasiin
(Kuvan luotto: BioWare)
10 vuotta myöhemmin Dragon Age: The Veilguardin julkaisu merkitsee paluuta roolipelisarjaan, joka vaikutti elämääni pysyvästi.
Onneksi The Veilguardissa asuu myös joukko seuralaisia, jotka myös oppivat arvostamaan nokkeluuttani ja charmiani. Dragon Age 2:n tapaan rakastan sitä, miten humoristinen vaihtoehto auttaa muokkaamaan Rookin persoonallisuutta roolipelin aikana. Kun minulla on esimerkiksi Bellaran kanssa keskustelunaiheita, Rook tunnustaa, että hän ei ole kovin hyvä vakavissa asioissa, vaan turvautuu mieluummin huumoriin, kun asiat ovat vaikeita. Se on vain yksi vastaus, mutta minulla on muitakin keskusteluja, joissa korostuu sama piirre, ja alkaa todella tuntua siltä, että olen rakentanut kuvaa siitä, millainen Rook on ja miten muut näkevät hänet suosimieni keskusteluvaihtoehtojen kautta.