Ei ole helppoa tapaa sanoa tätä niin, että se ei kuulostaisi liioittelulta, mutta #BLUD (lausutaan ”hashtag blood”), jonka kehittäjä Exit 73 Studios ja julkaisija Humble Games ovat kehittäneet, on kuin joku olisi ottanut Buffy the Vampire Slayerin yleisen lähtökohdan ja sekoittanut sen tehosekoittimessa The Powerpuff Girls -elokuvan ja Cupheadin sarjakuvamaisen estetiikan sekä Zelda-tyyppisen luolaston ryöminnän kanssa. Tuntuu oikeastaan siltä, kuin joku olisi tätä peliä luodessaan laatinut tunnelmataulun, joka on suunniteltu nimenomaan minun herkkyyteni mukaan. Ja, no, se on toiminut; minut on täysin imetty (Tajusitko? Koska vampyyrit?).
BLUD asettaa pelaajat Becky Brewsterin, rohkean päähenkilön, joka käy lukiota ihastuttavassa Carpentersvillessä, asemaan. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää, sillä jonkinlainen demoninen voima on järjestäytynyt tänne, ja Becky löytää itsensä vampyyrien maailmanlopun eturintamasta luotettava jääkiekkomaila mukanaan.
BLUD for the #BLUD god
Peli kantaa inspiraationsa hihassaan, ja heti alkuun on selvää, että sarjakuvamainen dungeon crawler tulee olemaan sekoitus törkeää kauhua ja komediaa. Vähemmän ilmeistä on se, miten hyvin nämä inspiraatiot nivoutuvat yhteen, sillä alkuaikani #BLUDin kanssa tuntui hieman verkkaiselta ja jumiutuneelta erilaisten NPC:iden ja mekaniikkojen tapaamisen kanssa – puhumattakaan useista hakutehtävistä.
Indie Spotlight
(Kuvan luotto: 5 Lives Studios)
Cozy Caravan on Animal Crossing meets Cooking Mama suloisine hahmonluomisvaihtoehtoineen.
Tämä ei tarkoita, että kaikki tämä olisi tylsää tai tarpeetonta. Kaikenlainen prologi, joka vie useita vaiheita, tuntuu aina kitkemiseltä hyvän ajan tiellä, ja ainakin #BLUDilla on se onni, että se näyttää aidosti upealta – erilaiset vihollisanimaatiot ja hahmojen hassu rutistaminen ovat yksi kohokohta – heti alusta alkaen. Mutta kesti noin tunti, puolitoista ennen kuin pääsin pisteeseen, jossa tunsin todella tekeväni jotain mekaanisesti mielekästä.
Hitaasta alusta puheen ollen, taistelu ötököitä ja rottia vastaan, joita vastaan aluksi taistellaan, tuntuu todennäköisesti hieman kömpelöltä niille, jotka ovat tottuneet vaikkapa Hadesiin tai vastaavaan. En koskaan päässyt eroon tunteesta, että arvioin etäisyyksiä tai suuntia surkeasti väärin yrittäessäni lyödä tieni ulos ongelmista. Mutta kun avasin edellä mainitun kenttäkiekkomailan (ja sen päivitykset), kaikki tasoittui huomattavasti. #BLUDin pelattavuudessa on mukava, nokinen keskusta, jos jaksat ensin pureskella vähän aikaa.
POW! BANG! BIFF!
Ei ole helppoa tapaa sanoa tätä niin, että se ei kuulostaisi liioittelulta, mutta #BLUD (lausutaan ”hashtag blood”), jonka kehittäjä Exit 73 Studios ja julkaisija Humble Games ovat kehittäneet, on kuin joku olisi ottanut Buffy the Vampire Slayerin yleisen lähtökohdan ja sekoittanut sen tehosekoittimessa The Powerpuff Girls -elokuvan ja Cupheadin sarjakuvamaisen estetiikan sekä Zelda-tyyppisen luolaston ryöminnän kanssa. Tuntuu oikeastaan siltä, kuin joku olisi tätä peliä luodessaan laatinut tunnelmataulun, joka on suunniteltu nimenomaan minun herkkyyteni mukaan. Ja, no, se on toiminut; minut on täysin imetty (Tajusitko? Koska vampyyrit?).
BLUD asettaa pelaajat Becky Brewsterin, rohkean päähenkilön, joka käy lukiota ihastuttavassa Carpentersvillessä, asemaan. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää, sillä jonkinlainen demoninen voima on järjestäytynyt tänne, ja Becky löytää itsensä vampyyrien maailmanlopun eturintamasta luotettava jääkiekkomaila mukanaan.
BLUD for the #BLUD god
Peli kantaa inspiraationsa hihassaan, ja heti alkuun on selvää, että sarjakuvamainen dungeon crawler tulee olemaan sekoitus törkeää kauhua ja komediaa. Vähemmän ilmeistä on se, miten hyvin nämä inspiraatiot nivoutuvat yhteen, sillä alkuaikani #BLUDin kanssa tuntui hieman verkkaiselta ja jumiutuneelta erilaisten NPC:iden ja mekaniikkojen tapaamisen kanssa – puhumattakaan useista hakutehtävistä.
Indie Spotlight
(Kuvan luotto: 5 Lives Studios)
Cozy Caravan on Animal Crossing meets Cooking Mama suloisine hahmonluomisvaihtoehtoineen.
Tämä ei tarkoita, että kaikki tämä olisi tylsää tai tarpeetonta. Kaikenlainen prologi, joka vie useita vaiheita, tuntuu aina kitkemiseltä hyvän ajan tiellä, ja ainakin #BLUDilla on se onni, että se näyttää aidosti upealta – erilaiset vihollisanimaatiot ja hahmojen hassu rutistaminen ovat yksi kohokohta – heti alusta alkaen. Mutta kesti noin tunti, puolitoista ennen kuin pääsin pisteeseen, jossa tunsin todella tekeväni jotain mekaanisesti mielekästä.