Rakastan metaforia: ReFantazio. Studio Zeron debyytti-fantasia-JRPG vei minulta 87 loistavaa tuntia, ja vaikka se vei noin kaksi viikkoa elämästäni taukoamattomaan pelaamiseen, halusin heti aloittaa New Game+ -pelin ja kokea koko pelin uudelleen.
Ja niin tein, mutta yksi pieni ajatus oli takaraivossani, kun sukelsin takaisin Euchroniaan. ’Kadunko, että pelaan koko jutun uudestaan, jos joudun lopulta palaamaan takaisin myös kolmannen kerran? Tuntuu siltä, että näin voi hyvinkin käydä, jos Atlus päättää seurata Persona 3:n ja 5:n välillä kuljettua polkua Persona 5 Royalin kaltaisella laajennetulla uusintajulkaisulla, ja toivon vain, ettei niin käy.
Älkää käsittäkö minua väärin, olen erittäin iloinen siitä, että Persona 5 Royalin ja Persona 4 Goldenin kaltaiset pelit ovat olemassa, ja olen varma, että kuka tahansa Persona-fani sanoisi samaa. Minun on kuitenkin paljon helpompi sanoa näin sarjan uudempana fanina. Minä aloitin Persona 5 Royalilla, joten en ole koskaan kokenut ”vaniljaista” 5:ttä ennen sen laajennuksia ja parannuksia, mikä tarkoittaa myös sitä, ettei minun tarvinnut pelata 100-tuntista JRPG:tä kahdesti läpi nähdäkseni sen kaiken.
Ota aikaa
(Kuvan luotto: Atlus)Unohtumaton finaali
(Kuvan luotto: Atlus / Sega)
En ole lakannut ajattelemasta Metaphoria: ReFantazion täydellistä loppua sen jälkeen, kun lopetin pelin, enkä ole varma, että tulen koskaan ajattelemaankaan…
Tapa, jolla Royalin uusi sisältö on integroitu, tarkoittaa sitä, että edes alkuperäisen pelin läpikäyneet eivät voi vain hypätä uusien asioiden pariin, koska niin monet parannukset ja lisäykset – mukaan lukien uudet Confidant-hahmot – on integroitu koko peliin. Eikä siinä kaikki, vaan kolmas puolikas täysin tuore tarina alkaa heti sen jälkeen, kun peruspelin juoni olisi päättynyt, joten vaikka olisit ohittanut kaiken tekstin päästäksesi siihen kohtaan mahdollisimman nopeasti, se ei tule olemaan nopea prosessi. Royal sentään julkaistiin kolme vuotta alkuperäisen pelin jälkeen, joten faneja ei ole pyydetty sukeltamaan heti takaisin peliin. Pointti on kuitenkin edelleen se, että 100 tuntia on pitkä aika, ja vaikka rakastaisit näitä pelejä, on pelaajilta iso pyyntö tehdä se kahdesti, varsinkin kun niin paljon asioita on niin kuin he muistavat.
Rakastan metaforia: ReFantazio. Studio Zeron debyytti-fantasia-JRPG vei minulta 87 loistavaa tuntia, ja vaikka se vei noin kaksi viikkoa elämästäni taukoamattomaan pelaamiseen, halusin heti aloittaa New Game+ -pelin ja kokea koko pelin uudelleen.
Ja niin tein, mutta yksi pieni ajatus oli takaraivossani, kun sukelsin takaisin Euchroniaan. ’Kadunko, että pelaan koko jutun uudestaan, jos joudun lopulta palaamaan takaisin myös kolmannen kerran? Tuntuu siltä, että näin voi hyvinkin käydä, jos Atlus päättää seurata Persona 3:n ja 5:n välillä kuljettua polkua Persona 5 Royalin kaltaisella laajennetulla uusintajulkaisulla, ja toivon vain, ettei niin käy.
Älkää käsittäkö minua väärin, olen erittäin iloinen siitä, että Persona 5 Royalin ja Persona 4 Goldenin kaltaiset pelit ovat olemassa, ja olen varma, että kuka tahansa Persona-fani sanoisi samaa. Minun on kuitenkin paljon helpompi sanoa näin sarjan uudempana fanina. Minä aloitin Persona 5 Royalilla, joten en ole koskaan kokenut ”vaniljaista” 5:ttä ennen sen laajennuksia ja parannuksia, mikä tarkoittaa myös sitä, ettei minun tarvinnut pelata 100-tuntista JRPG:tä kahdesti läpi nähdäkseni sen kaiken.
Ota aikaa
(Kuvan luotto: Atlus)Unohtumaton finaali
(Kuvan luotto: Atlus / Sega)
En ole lakannut ajattelemasta Metaphoria: ReFantazion täydellistä loppua sen jälkeen, kun lopetin pelin, enkä ole varma, että tulen koskaan ajattelemaankaan…
Tapa, jolla Royalin uusi sisältö on integroitu, tarkoittaa sitä, että edes alkuperäisen pelin läpikäyneet eivät voi vain hypätä uusien asioiden pariin, koska niin monet parannukset ja lisäykset – mukaan lukien uudet Confidant-hahmot – on integroitu koko peliin. Eikä siinä kaikki, vaan kolmas puolikas täysin tuore tarina alkaa heti sen jälkeen, kun peruspelin juoni olisi päättynyt, joten vaikka olisit ohittanut kaiken tekstin päästäksesi siihen kohtaan mahdollisimman nopeasti, se ei tule olemaan nopea prosessi. Royal sentään julkaistiin kolme vuotta alkuperäisen pelin jälkeen, joten faneja ei ole pyydetty sukeltamaan heti takaisin peliin. Pointti on kuitenkin edelleen se, että 100 tuntia on pitkä aika, ja vaikka rakastaisit näitä pelejä, on pelaajilta iso pyyntö tehdä se kahdesti, varsinkin kun niin paljon asioita on niin kuin he muistavat.
On myös vaikea kieltää, kuinka vanhentuneelta tämä lähestymistapa tuntuu nyt, varsinkin kun DLC-laajennukset tuntuvat yhä yleisemmiltä muualla. Katsokaa vaikka Pokemon-sarjaa – Game Freak on julkaissut ”paremman version” jokaisesta roolipelisukupolvesta 90-luvulta lähtien, ja esimerkiksi Keltainen, Kristalli, Smaragdi ja Platina ilmestyivät joskus vain vuosi aikaisempien versioidensa jälkeen. Nintendo Switchin Sword- ja Shield-pelien jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että tämä kaava on menneisyyttä kehittäjälle, sillä kahteen viimeisimpään sukupolveen on sen sijaan lisätty tarinaa ja Pokemoneita DLC:llä. Tämä ei ole ystävällisempää vain pelaajien vapaa-ajalle, vaan myös heidän lompakoilleen.
Atlusin tämän vuoden tuotosten perusteella on vaikea sanoa, onko kehittäjä menossa samaan suuntaan. Toisaalta nähtiin Shin Megami Tensei 5: Vengeance – jälleen toinen laajennettu uusintajulkaisu, mutta sellainen, joka tarjoaa täysin erillisen tarinareitin valittavaksi JRPG:n alussa, sekä julkaisun Switchin ulkopuolisille alustoille. Toisaalta meillä on Persona 3 Reload, alkuperäisen Persona 3:n uusintaversio, joka on nyt saanut DLC-laajennuksen, joka sisältää ylimääräisen epilogisisällön, joka lisättiin omassa vanhassa uusintajulkaisussaan, Persona 3 FES:ssä.
Metafora: Re-ReFantazio?
(Kuvan luotto: Atlus / Sega)