Paul King syventyy Roald Dahlin eksentrisen suklaatehtailijan Willy Wonkan taustatarinaan uudessa musikaalisessa syntytarinassaan. Timothée Chalametin tähdittämässä pääroolissa Wonka vie katsojat takaisin Wonkan alkuaikoihin ja kuvaa, miten hänestä tulee suklaan myynnistä pienessä kaupassa maailmankuulu. Uusi fantastinen elokuva on saanut ylistäviä arvosteluja, ja siinä nähdään tähtinäyttelijät, kuten Olivia Colman, Hugh Grant ja Keegan-Michael Key.
Ennen elokuvan julkaisua Total Filmillä oli tilaisuus puhua Keyn kanssa hänen roolistaan elokuvan poliisipäällikkönä. Tässä keskustelumme, jota on muokattu pituuden ja selkeyden vuoksi.
Total Film: Kerro, miten olet ollut tekemisissä tämän tarinan kanssa ennen kuin sait tämän roolin. Oletko kasvanut katsomalla tai lukemalla tätä? Vai onko se jotain, joka on ollut taustalla kulttuurisen ymmärryksen kanssa?
Keegan-Michael Key: Sanoisin, että minulle varmaan enemmän jälkimmäistä kuin edellistä. Vaikka olenkin fani. Olen suuri fani Gene Wilderin elokuvalle, vuoden -71 elokuvalle, ja muistan sen olleen erikoisohjelmissa televisiossa.
Olin siis innoissani, kuten kuka tahansa amerikkalainen lapsi olisi. Dahlin teoksissa on jotain niin sydäntä lämmittävää ja samalla pirullista. Se oli minusta hyvin viehättävää. Sarjan katsominen on tavallaan melkeinpä kapinallista. Ja samalla ajatella itseään lapsena, joka ajattelee: ”No, ainakaan minä en käyttäydy kuin nuo lapset.” [nauraa].
Joo. ”En ole Mike Teavee.”
Niin.
On mielenkiintoista, että Dahlin töissä on joskus julmaa särmää, joka on aika herkullista, eräänlaista ilkeyttä. Tämä taas tulee sellaisen henkilön kynästä, joka on luonut Paddingtonin, joka on pelkkää ihanuutta. Voitteko antaa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä voimme odottaa sävyn suhteen? Onko siinä Roald Dahlin julmuutta ja ilkeyttä, josta nautimme? Vai onko se Paddingtonin makeus?
Se on vähän kuin hybridi, jos niin voi edes sanoa, koska ne tuntuvat olevan tavallaan lähes vastakkaisia. Ohjaajamme Paul King on kävelevä sydän – hän todella on. Hän on ihana, herkkä mies. Luulen, että hänkin yritti tuoda mukaan hieman julmuutta, jotta kunnioittaisimme Dahlia sillä tavalla.
Paljastamatta liikaa, sanoisin, että hahmoni – miten sen sanoisin – tavallaan kantaa Dahlin manttelia. Tai kokemukset, joita hahmoni käy läpi elokuvassa, kantavat tuota dahlilaista… Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?
Tiedän kyllä. Hän on kuin Matildan neiti Trunchbull tai James and the Giant Peachin kauheat tädit. Hän on eräänlainen irvokas ilkimys, joka toivottavasti saa ansionsa mukaan.
Kyllä [nauraa].
Ei niin, että sinä sanoisit.
Kyllä, teoksen läpi kulkee dahlilaisuuden tuntu. Mutta samaan aikaan siinä on sellaista sydäntä lämmittävää viatonta, silmiä avaavaa ihanuutta. Taisit käyttää termiä ”ihastuttava”. Siinä on ihastuttavuutta, joka on itsessään hyvin herkullista, ihastuttavuutta – Kingin toiveikkuutta, jota näkee Paddingtonissa. Mutta toisin kuin Paddingtonissa, tässä maailmassa kaikki eivät ole ystävällisiä. Kaikki tässä maailmassa eivät ole hyvää tarkoittavia.
(Kuvan luotto: Warner Bros.)
Onko nyt mielestäsi juuri oikea aika tällaiselle elokuvalle? Olemme kaikki kokeneet pandemian ja kaiken muun, ja olemme ehkä selvinneet siitä kaipaamalla enemmän ystävällisyyttä ja lempeyttä. Ja vaikka sanotkin, että siinä on dahlilaista julmuutta, se on pohjimmiltaan herkkua – todellista elokuvallista herkkua, jollaista Wonka voisi luoda. Ja me yleisönä kaipaamme sitä?
Uskon, että kaipaamme sitä. Se on melkein kuin olisimme olleet pandemiassa, ja nyt meillä on tavallaan mahdollisuus jakaa ystävällisyyttä muiden kanssa kasvokkain. Mennään siis ulos ja tehdään niin.
No, toivon todellakin niin. Se on minun tunteeni. Kun olemme taas yhdessä, kun törmäämme taas kyynärpäihin ja kun tunnustelemme toisiamme tässä sosiaalisessa tanssissa, jota kutsumme elämäksi, meillä on tilaisuus olla yhteydessä toisiimme ystävällisyydellä. Luulen, että tämä kuva on täydellinen esimerkki siitä.
Tiedän, että sanon tämän jatkuvasti kuin katkennut levy, mutta tässä on toivon tunne. Ja se, että se ei ole vain Willy, vaan itse elokuvassa on lannistumaton henki. Toivon, että ihmiset lähtevät elokuvateatterista pirteämpinä kuin mitä he olivat tullessaan sisään.
Ihanaa. Kyllä, kiitos. Ilmoittautukaa mukaan. Otan kaksi lippua, yhä uudelleen ja uudelleen. Lopuksi, mikä on lempisuklaasi?
Lempiruokani? Ennen oli – en tiedä, valmistatteko te niitä vielä – mutta ennen oli Cadburyn rusina-pähkinäpatukka.
Hedelmiä ja pähkinöitä?
Kyllä, hedelmä-pähkinä. Cadburyn hedelmä-pähkinäpatukka. Kasvoin hyvin lähellä Kanadaa, joka on kuin Britannia [nauraa]. Kasvoin noin 10 minuutin päässä Kanadasta, kun olin lapsi, ja vanhempani ja minä menimme joskus rajan yli, ja silloin sai kunnon suklaata. Cadburyn suklaata. Se oli aina lempiasiani.
Wonka tulee elokuvateattereihin Isossa-Britanniassa 8. joulukuuta ja Yhdysvalloissa 15. joulukuuta. Voit myös tutustua pääosanesittäjä TimothÉe Chalamet’n haastatteluun, ja pidä silmäsi auki, sillä myöhemmin tällä viikolla sivuillamme ja Inside Total Film -podcastissa on lisää keskusteluja näyttelijöiden ja elokuvantekijöiden kanssa.