Ennen Destiny 2: The Final Shape -peliä keskustelin ystäväni kanssa paljon siitä, miten Bungie voisi päättää Light and Darkness -saagan. Kuka kuolee? Miten Cayde palaa takaisin? Miten voitamme todistajan? Mitä tapahtuu sen jälkeen? Kuoleeko Todistaja edes? Kun tarinaa on lähes vuosikymmenen verran ja pelissä on niin monta hahmoa, olin jo kuitannut itseni ajattelemaan, että kaiken yhdistäminen tyydyttävään loppuratkaisuun oli studiolle täysin mahdoton tehtävä.
Silti Bungie onnistui mielestäni siinä. Destiny 2: The Final Shape -arvostelussani sanoin, että kehittäjä toimitti ”monumentaalisen laajennuksen avaruusmaagiseen FPS-peliinsä, joka jotenkin maksaa vuosikymmenen mittaisen loputtoman sodan vuoristoradan”, ja kun olin saanut Destiny 2:n Excision-tehtävän valmiiksi ja katsellut Traveleria ympäröivää lumoavaa revontulia reilun viiden minuutin ajan, en voinut lakata ajattelemasta, miten haastavaa oli koota kaikki yhteen. Joten uteliaisuuttani tyydyttääkseni kysyin Destiny 2:n narratiiviselta johtajalta Alison LÜhrsiltä ja Destiny Universen narratiiviselta johtajalta Julia Nardinilta, miten he tiimeineen loivat näin mukaansatempaavan loppuratkaisun Destinyn ensimmäiselle saagalle.
Suuria spoilereita Destiny 2: The Final Shape -elokuvasta seuraa
Kuntoon pääseminen
(Kuvan luotto: Bungie)
Minusta ensimmäinen haaste tuntuu olevan se, mistä edes aloittaa. Mihin keskittää huomionsa, kun yrittää sitoa niin paljon yhteen ja samalla kylvää tarinan siemeniä tulevaisuutta varten? ”Kun tarinaa on kehitetty 10 vuotta, siinä on paljon hahmoja ja toisiinsa kietoutuneita juonenkäänteitä, eikä Final Shapen kaltaiseen julkaisuun voi sisällyttää kaikkia niin paljon kerronnallista tilaa”, Nardin sanoo. ”Teimme päätöksen keskittyä kouralliseen hahmoja, kuten Vanguardiin ja liittolaisiin, joiden puolesta pelaajat ovat taistelleet kovasti viimeiset pari vuotta.”
Ennen Destiny 2: The Final Shape -peliä keskustelin ystäväni kanssa paljon siitä, miten Bungie voisi päättää Light and Darkness -saagan. Kuka kuolee? Miten Cayde palaa takaisin? Miten voitamme todistajan? Mitä tapahtuu sen jälkeen? Kuoleeko Todistaja edes? Kun tarinaa on lähes vuosikymmenen verran ja pelissä on niin monta hahmoa, olin jo kuitannut itseni ajattelemaan, että kaiken yhdistäminen tyydyttävään loppuratkaisuun oli studiolle täysin mahdoton tehtävä.
Silti Bungie onnistui mielestäni siinä. Destiny 2: The Final Shape -arvostelussani sanoin, että kehittäjä toimitti ”monumentaalisen laajennuksen avaruusmaagiseen FPS-peliinsä, joka jotenkin maksaa vuosikymmenen mittaisen loputtoman sodan vuoristoradan”, ja kun olin saanut Destiny 2:n Excision-tehtävän valmiiksi ja katsellut Traveleria ympäröivää lumoavaa revontulia reilun viiden minuutin ajan, en voinut lakata ajattelemasta, miten haastavaa oli koota kaikki yhteen. Joten uteliaisuuttani tyydyttääkseni kysyin Destiny 2:n narratiiviselta johtajalta Alison LÜhrsiltä ja Destiny Universen narratiiviselta johtajalta Julia Nardinilta, miten he tiimeineen loivat näin mukaansatempaavan loppuratkaisun Destinyn ensimmäiselle saagalle.
Suuria spoilereita Destiny 2: The Final Shape -elokuvasta seuraa
Kuntoon pääseminen
(Kuvan luotto: Bungie)
Minusta ensimmäinen haaste tuntuu olevan se, mistä edes aloittaa. Mihin keskittää huomionsa, kun yrittää sitoa niin paljon yhteen ja samalla kylvää tarinan siemeniä tulevaisuutta varten? ”Kun tarinaa on kehitetty 10 vuotta, siinä on paljon hahmoja ja toisiinsa kietoutuneita juonenkäänteitä, eikä Final Shapen kaltaiseen julkaisuun voi sisällyttää kaikkia niin paljon kerronnallista tilaa”, Nardin sanoo. ”Teimme päätöksen keskittyä kouralliseen hahmoja, kuten Vanguardiin ja liittolaisiin, joiden puolesta pelaajat ovat taistelleet kovasti viimeiset pari vuotta.”
Tähän lähtökohtaan pääseminen oli tietysti pitkä tie. Nardin kertoo, että sen jälkeen, kun hän liittyi Bungieen lokakuussa 2019 työskentelemään Season of Arrivalsin parissa, on pyritty määrätietoisesti kertomaan vahvempi tarina – pitkälti hahmoja hyödyntämällä. ”Muistan hyvin varhaiset keskustelut, jo Arrivalsin aikana, siitä, että meidän piti saada Uldren takaisin peliin”, Nardin kertoo. ”Keksimme keinon saada SavathÛn pelaajien eteen ilman, että he heti tunnistaisivat, että kyseessä oli SavathÛn, vaikka tiesimme, että hänestä tulisi Witch Queenin antagonisti. Asetimme etusijalle Caiatlin ja Mithraxin viralliset esittelyt, jotka olivat olemassa tarinassa ja joiden halusimme olevan näiden muiden ryhmittymien edustajia, jotka tulisivat taisteluun kanssamme The Final Shapessa.”
Lisäksi LÜhrs sanoo, että kaikkien näiden kerronnallisten ideoiden yhdistäminen vaati keskeisen teeman, joka toimisi ”tarinankerronnan liimana”. ”’Tarkoitus’ oli teema, jonka tunnistimme jo varhain, ja halusimme käyttää sitä eräänlaisena läpileikkaavana linjana jokaisen hahmon kaarelle matkallamme Todistajaa vastaan”, hän sanoo. ”Se on asia, joka haluaa eliminoida tarkoituksen sanomalla: ”Olen valinnut sen puolestasi”.” Se on siis asia, joka haluaa eliminoida tarkoituksen sanomalla: ”Olen valinnut sen puolestasi”. Sen käyttäminen tekstin tasolla, jotta voisimme aina palata tähän läpileikkaavaan linjaan, auttoi meitä välttämään liian pitkälle meneviä harhoja kenenkään tarinassa.”
(Kuvan luotto: Bungie)
Mielestäni taikuus on ollut niin tärkeää tälle pelisarjalle.
Julia Nardin
Vaikka tämä kapea, hahmovetoinen ja temaattinen keskittyminen oli olennainen osa The Final Shapen tarinan onnistumista, se tarkoitti sitä, että monet ideat oli hylättävä. Siitä huolimatta leikkaushuoneen lattialle jätettyjä kerronnan pätkiä ei koskaan hävitetä lopullisesti. Kysyin Nardinilta ja LÜhrsiltä siitä, mitä kaikkea ei otettu mukaan laajennukseen, mutta he pysyttelivät vaiti ja huomauttivat, että pois jätettyjen asioiden kertominen pilaisi joitakin yllätyksiä myöhemmin. LÜhrs kuitenkin kiusoittelee, että kerrontatiimi ”teki siitä kokonaisen episodin, joten sinun on vain otettava siitä selvää”.
Tilaa GamesRadar+-uutiskirje.
Viikoittaiset digestit, tarinoita rakastamistasi yhteisöistä ja paljon muuta
Ota minuun yhteyttä muiden Future-brändien uutisilla ja tarjouksillaVastaanota meiltä sähköpostia luotettavien kumppaneidemme tai sponsoreidemme puolestaLähettämällä tietosi hyväksyt käyttöehdot ja tietosuojakäytännön ja olet vähintään 16-vuotias.
Ennen Destiny 2: The Final Shape -peliä keskustelin ystäväni kanssa paljon siitä, miten Bungie voisi päättää Light and Darkness -saagan. Kuka kuolee? Miten Cayde palaa takaisin? Miten voitamme todistajan? Mitä tapahtuu sen jälkeen? Kuoleeko Todistaja edes? Kun tarinaa on lähes vuosikymmenen verran ja pelissä on niin monta hahmoa, olin jo kuitannut itseni ajattelemaan, että kaiken yhdistäminen tyydyttävään loppuratkaisuun oli studiolle täysin mahdoton tehtävä.
Silti Bungie onnistui mielestäni siinä. Destiny 2: The Final Shape -arvostelussani sanoin, että kehittäjä toimitti ”monumentaalisen laajennuksen avaruusmaagiseen FPS-peliinsä, joka jotenkin maksaa vuosikymmenen mittaisen loputtoman sodan vuoristoradan”, ja kun olin saanut Destiny 2:n Excision-tehtävän valmiiksi ja katsellut Traveleria ympäröivää lumoavaa revontulia reilun viiden minuutin ajan, en voinut lakata ajattelemasta, miten haastavaa oli koota kaikki yhteen. Joten uteliaisuuttani tyydyttääkseni kysyin Destiny 2:n narratiiviselta johtajalta Alison LÜhrsiltä ja Destiny Universen narratiiviselta johtajalta Julia Nardinilta, miten he tiimeineen loivat näin mukaansatempaavan loppuratkaisun Destinyn ensimmäiselle saagalle.
Suuria spoilereita Destiny 2: The Final Shape -elokuvasta seuraa
Kuntoon pääseminen
(Kuvan luotto: Bungie)
Minusta ensimmäinen haaste tuntuu olevan se, mistä edes aloittaa. Mihin keskittää huomionsa, kun yrittää sitoa niin paljon yhteen ja samalla kylvää tarinan siemeniä tulevaisuutta varten? ”Kun tarinaa on kehitetty 10 vuotta, siinä on paljon hahmoja ja toisiinsa kietoutuneita juonenkäänteitä, eikä Final Shapen kaltaiseen julkaisuun voi sisällyttää kaikkia niin paljon kerronnallista tilaa”, Nardin sanoo. ”Teimme päätöksen keskittyä kouralliseen hahmoja, kuten Vanguardiin ja liittolaisiin, joiden puolesta pelaajat ovat taistelleet kovasti viimeiset pari vuotta.”
Tähän lähtökohtaan pääseminen oli tietysti pitkä tie. Nardin kertoo, että sen jälkeen, kun hän liittyi Bungieen lokakuussa 2019 työskentelemään Season of Arrivalsin parissa, on pyritty määrätietoisesti kertomaan vahvempi tarina – pitkälti hahmoja hyödyntämällä. ”Muistan hyvin varhaiset keskustelut, jo Arrivalsin aikana, siitä, että meidän piti saada Uldren takaisin peliin”, Nardin kertoo. ”Keksimme keinon saada SavathÛn pelaajien eteen ilman, että he heti tunnistaisivat, että kyseessä oli SavathÛn, vaikka tiesimme, että hänestä tulisi Witch Queenin antagonisti. Asetimme etusijalle Caiatlin ja Mithraxin viralliset esittelyt, jotka olivat olemassa tarinassa ja joiden halusimme olevan näiden muiden ryhmittymien edustajia, jotka tulisivat taisteluun kanssamme The Final Shapessa.”
Lisäksi LÜhrs sanoo, että kaikkien näiden kerronnallisten ideoiden yhdistäminen vaati keskeisen teeman, joka toimisi ”tarinankerronnan liimana”. ”’Tarkoitus’ oli teema, jonka tunnistimme jo varhain, ja halusimme käyttää sitä eräänlaisena läpileikkaavana linjana jokaisen hahmon kaarelle matkallamme Todistajaa vastaan”, hän sanoo. ”Se on asia, joka haluaa eliminoida tarkoituksen sanomalla: ”Olen valinnut sen puolestasi”.” Se on siis asia, joka haluaa eliminoida tarkoituksen sanomalla: ”Olen valinnut sen puolestasi”. Sen käyttäminen tekstin tasolla, jotta voisimme aina palata tähän läpileikkaavaan linjaan, auttoi meitä välttämään liian pitkälle meneviä harhoja kenenkään tarinassa.”
(Kuvan luotto: Bungie)
Mielestäni taikuus on ollut niin tärkeää tälle pelisarjalle.
Julia Nardin
Vaikka tämä kapea, hahmovetoinen ja temaattinen keskittyminen oli olennainen osa The Final Shapen tarinan onnistumista, se tarkoitti sitä, että monet ideat oli hylättävä. Siitä huolimatta leikkaushuoneen lattialle jätettyjä kerronnan pätkiä ei koskaan hävitetä lopullisesti. Kysyin Nardinilta ja LÜhrsiltä siitä, mitä kaikkea ei otettu mukaan laajennukseen, mutta he pysyttelivät vaiti ja huomauttivat, että pois jätettyjen asioiden kertominen pilaisi joitakin yllätyksiä myöhemmin. LÜhrs kuitenkin kiusoittelee, että kerrontatiimi ”teki siitä kokonaisen episodin, joten sinun on vain otettava siitä selvää”.
Tilaa GamesRadar+-uutiskirje.
Viikoittaiset digestit, tarinoita rakastamistasi yhteisöistä ja paljon muuta
Ota minuun yhteyttä muiden Future-brändien uutisilla ja tarjouksillaVastaanota meiltä sähköpostia luotettavien kumppaneidemme tai sponsoreidemme puolestaLähettämällä tietosi hyväksyt käyttöehdot ja tietosuojakäytännön ja olet vähintään 16-vuotias.
LÜhrsin mukaan tämä keskittyminen auttoi kerrontatiimiä myös välttämään ”hyvin laajan ja pinnallisen tarinan” kertomista. Yksi omista peloistani Destiny 2: The Final Shapeen lähtiessäni oli, että se olisi pelkkää tyyliä ja lavasteita ilman sisältöä. Pale Heart -kohde ja Prismatic-alaluokat näyttivät fantastisilta, mutta kaiken tämän takana piti olla vakavia kerronnallisia taitoja, jotta se pysyisi laskeutumisessa, ja olen hyvin iloinen, että minut osoitettiin vääräksi.
Nardin selittää, että The Final Shapen piti olla ratkaisu viimeisen 10 vuoden ajalta, joten Witnessin ratkaiseva tuhoaminen oli ilmeisesti tärkeä tarinan osa-alue, johon piti osua. Mutta koska koko kampanja sijoittuu Travelerin kalpeaan sydämeen, se oli myös hyvä tilaisuus ”antaa vastauksia siihen, miten Valo toimii ja mikä on aaveiden, vartijoiden ja Travelerin välinen suhde”, vaikka Nardin huomauttaa, että asioiden pitäminen hieman epämääräisinä tässä suhteessa oli tarkoituksellista. ” […] Emme halunneet olla liian selväsanaisia, sillä kun asiasta puhutaan liian selväsanaisesti, taika katoaa, ja mielestäni taika on ollut niin tärkeää tälle sarjalle. Emme halunneet sen haihtuvan.”
Vaikka Commander Zavalan, Ikora Reyn ja Cayde-6:n noustessa yhdessä keskipisteeseen ensimmäistä kertaa sitten Destiny 2:n julkaisun vuonna 2017, Nardin huomauttaa, että The Final Shape tarjosi myös mahdollisuuden kaivattuun katarsikseen. ”Se tarkoitti Vanguardin palauttamista tavalla, joka tuntuisi vaikuttavalta ja ansaitulta pelaajillemme, ja se tarkoitti myös lopputuloksen löytämistä Caydelle tavalla, jota emme pystyneet tekemään Forsakenissa”, hän sanoo.
Ace in the hole