Marvel vs. Capcom 2 on ollut pitkään vangittuna erityisen julmaan lisenssivankilaan. Mutta vaikka OutRun 2:n kaltaiset klassikkopelit ovat kohdanneet samanlaisen kohtalon vanhentuneiden lisenssioikeuksien vuoksi, Marvel vs. Capcom on pysynyt toisenlaisessa kiirastulessa. En tiedä, oletteko huomanneet, mutta Marvelin kohdalla on tapahtunut paljon muutoksia viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Se on muuttunut lähes konkurssin tehneestä sarjakuvayhtiöstä, joka oli iloinen siitä, että joku videopelikehittäjä kiinnitti siihen huomiota (ja rahaa) tehdäkseen tappelupelin sen hahmoilla, yhdeksi – ellei jopa kaikkein – suurimmista viihdebrändeistä planeetalla, ja vieläpä Disneyn omistuksessa.
Marvelin ja Capcomin välisen suhteen voimadynamiikka on muuttunut massiivisesti tavalla, joka vaikutti negatiivisesti Marvel vs. Capcom: Infiniten julkaisuun ja pehmensi näiden kahden yhtiön välisiä suhteita. Voisi myös kuvitella, että näiden Marvel-hahmojen lisensoinnin kustannukset olisivat nyt eksponentiaalisesti korkeammat – lähes varmasti liian korkeat, jotta neljännesvuosisadan vanhan (auts!) tappelupelin uusintajulkaisun kustannukset olisivat perusteltuja.
Näyttää kuitenkin siltä, että elämme yhdessä universumissa 14 000 605:stä, jossa hyvät pojat voittavat, sillä Marvel ja Capcom ovat onnistuneet niputtamaan kaikki Marvel-lisensoidut Capcom-pelit yhteen. Ne kaikki on julkaistu uudelleen Marvel vs. Capcom Fighting Collection -julkaisuna: Arcade Classics, joka on erittäin kattava paketti – kyllä, jopa klassinen rullaava beat ’em up The Punisher on mukana – ja joka on valmis uudelle sukupolvelle löytämään, mikä tekee niistä niin erityisiä. Nämä taistelupelit ovat enemmän kuin vain yksi fantastinen osa videopelihistoriaa, joka on arkistoitu. Ne ovat osa rikasta kudosta, joka muodostaa taistelupeliyhteisön historian – todisteeksi riittää, kun katsot Marvel vs. Capcom 2:n vaikutusta.
Peruutus
(Kuvan luotto: Capcom)Crossover-juhlat
(Kuvan luotto: Marvel Comics)
Marvel juhlii kauan odotettua uudelleenjulkaisua Marvel Vs. Capcom 2:n julkaisun laittamalla sen ikonisen taiteen Iron Manin, Avengersin, X-Menin, Spider-Manin ja muiden varianttipainosten kansiin.
Marvel vs. Capcom 2 on ollut pitkään vangittuna erityisen julmaan lisenssivankilaan. Mutta vaikka OutRun 2:n kaltaiset klassikkopelit ovat kohdanneet samanlaisen kohtalon vanhentuneiden lisenssioikeuksien vuoksi, Marvel vs. Capcom on pysynyt toisenlaisessa kiirastulessa. En tiedä, oletteko huomanneet, mutta Marvelin kohdalla on tapahtunut paljon muutoksia viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Se on muuttunut lähes konkurssin tehneestä sarjakuvayhtiöstä, joka oli iloinen siitä, että joku videopelikehittäjä kiinnitti siihen huomiota (ja rahaa) tehdäkseen tappelupelin sen hahmoilla, yhdeksi – ellei jopa kaikkein – suurimmista viihdebrändeistä planeetalla, ja vieläpä Disneyn omistuksessa.
Marvelin ja Capcomin välisen suhteen voimadynamiikka on muuttunut massiivisesti tavalla, joka vaikutti negatiivisesti Marvel vs. Capcom: Infiniten julkaisuun ja pehmensi näiden kahden yhtiön välisiä suhteita. Voisi myös kuvitella, että näiden Marvel-hahmojen lisensoinnin kustannukset olisivat nyt eksponentiaalisesti korkeammat – lähes varmasti liian korkeat, jotta neljännesvuosisadan vanhan (auts!) tappelupelin uusintajulkaisun kustannukset olisivat perusteltuja.
Näyttää kuitenkin siltä, että elämme yhdessä universumissa 14 000 605:stä, jossa hyvät pojat voittavat, sillä Marvel ja Capcom ovat onnistuneet niputtamaan kaikki Marvel-lisensoidut Capcom-pelit yhteen. Ne kaikki on julkaistu uudelleen Marvel vs. Capcom Fighting Collection -julkaisuna: Arcade Classics, joka on erittäin kattava paketti – kyllä, jopa klassinen rullaava beat ’em up The Punisher on mukana – ja joka on valmis uudelle sukupolvelle löytämään, mikä tekee niistä niin erityisiä. Nämä taistelupelit ovat enemmän kuin vain yksi fantastinen osa videopelihistoriaa, joka on arkistoitu. Ne ovat osa rikasta kudosta, joka muodostaa taistelupeliyhteisön historian – todisteeksi riittää, kun katsot Marvel vs. Capcom 2:n vaikutusta.
Peruutus
(Kuvan luotto: Capcom)Crossover-juhlat
(Kuvan luotto: Marvel Comics)
Marvel juhlii kauan odotettua uudelleenjulkaisua Marvel Vs. Capcom 2:n julkaisun laittamalla sen ikonisen taiteen Iron Manin, Avengersin, X-Menin, Spider-Manin ja muiden varianttipainosten kansiin.
Marvel vs. Capcom 2:lla on pitkään ollut maine, jonka mukaan se on ollut hypeä herättävin taistelupeli, jota on ollut mahdollista pelata ja katsoa New Yorkin Chinatown Fair Family Fun Centerissä ja Las Vegasin Stripillä järjestettävän Evon suurimmalla näyttämöllä. Asiaan vihkiytymättömälle Marvel vs. Capcom 2 on kaaosta – pelkkää vilkkuvia valoja ja ääniä – mutta niille, jotka tuntevat pelin, niille, jotka ovat kastaneet varpaansa sen vaarallisiin vesiin, se on sarja loputtomia yrityksiä, joissa pelaajat yrittävät sekoittaa toisiaan tai kääntää yksittäisen harhaosuman erittäin vahingolliseksi komboksi. Se on aina suuri riski, suuri palkkio pelissä, joka vaatii pelaajalta paitsi todella taitavia suorituksia myös syvällistä tietämystä monista, monista tilanteista. Peli koettelee yhtä lailla henkistä kestävyyttä kuin reaktiokykyä, ja sitä on yhtä jännittävä seurata kuin pelata.
Tämä tarkoittaa, että sillä on pitkä ja tarinallinen kilpailuhistoria. Battle At The Bay 4:stä vuonna 2000, Marvel vs. Capcom 2 oli ensimmäinen ei-Street Fighter -peli, joka järjestettiin tapahtumassa, josta tuli myöhemmin Evo. Seuraavana vuonna, viimeisessä Battle At The Bayssä ennen kuin siitä tuli Evolution Fighting Championship, nuori Justin Wong – tuolloin vasta 15-vuotias – voitti ensimmäisen sijan, ensimmäisen monista ensimmäisistä sijoista Marvel vs. Capcom 2:lla. Niistä yhdeksästä vuodesta, jolloin peliä pelattiin Evolla, Wong voitti kuusi, ja vakiinnutti näin paikkansa yhtenä kaikkien aikojen parhaista pelin pelaajista. Kun Evo järjestää nyt klassikkopelien turnauksen, Marvel vs. Capcom 2:n paluu ensi vuoden tapahtumaan näyttää melko varmalta.
Monien vanhempien taistelupelien tapaan Marvel vs. Capcom 2:ta ei kuitenkaan ollut tarkoitettu pelattavaksi näin järjettömän korkealla tasolla. Pelaajat, kuten edellä mainitut Justin Wong, Sanford Kelly, Yipes, Clockw0rk ja monet muut, joita en varmasti ole maininnut, johtivat hyökkäystä, mutta kokonainen yhteisö samanhenkisiä pelaajia repi pelin hitaasti mutta varmasti kappaleiksi selvittääkseen, mitkä hahmot ovat objektiivisesti katsoen parhaita. He löysivät myös koko joukon bugeja ja hyväksikäyttötapoja, jotka eivät tosin riko peliä (lukuun ottamatta yhtä, Ruby Heart -glitchiä, jonka takia sinut voidaan bannata pelihallista), mutta jotka voivat antaa pelaajille merkittävän edun vastustajiin nähden, jotka eivät ole niistä tietoisia. Nykyään ne korjattaisiin pois tai pelaajaluettelo tasapainotettaisiin uudelleen – näin yritettäisiin tehdä pelistä paljon reilumpi – mutta se ei ole Marvelin tapa. Marvel vs. Capcom 2 on tässä vaiheessa hyvin pitkälti kiveen hakattu. Se on mitä se on. Sopeudu tai kuole.