En enää tiedä, kuinka monta kertaa olen lukenut Hobitin. Lapsena elin sen toiminnalle – peikoille, lohikäärmeille ja elämän tai kuoleman arvoitusleikeille – mutta jokaisen uudelleenlukukerran myötä olen rakastunut yhä enemmän ja enemmän sen ensimmäiseen kappaleeseen hobiteista. Keski-Maan laiskimmat laiskottelijat, hobitit, elävät vain sisustaakseen kodikkaat kotoisat kotinsa, syödäkseen ahnaasti ja nauttiakseen Konnunmaan upeasta maaseudusta. Fantasioin usein siitä, että asuisin siellä, ja jos minulle annettaisiin mahdollisuus muuttaa Konnunmaahan, polttaisin piipunheinää Säkkipäädyssä ennen kuin ehtisit sanoa ”toinen aamiainen”.
Siihen asti olen elänyt samanlaisia huolettomia fantasioita Stardew Valleyssa ja Animal Crossingissa, mutta asuminen omassa hobittiluolassa on jäänyt ylimmäksi fantasiaksi. Sanon tämän kaiken siksi, että teoriassa Tales of the Shire, joka on Konnun Bywaterin kylään sijoittuva life-simulaattori, olisi juuri minun makuuni. Mutta pelattuani sitä pari tuntia jäin haaleaksi.
Odottamattomat juhlat
(Kuvan luotto: Private Division)Milloin Tales of the Hobbit ilmestyy?
(Kuvan luotto: Private Division)
Tales of the Hobbit sijoittuu Keski-Maan kolmanteen aikakauteen – katso, mihin se sopii Taru sormusten herrasta -aikajanallamme.
Antiseikkailumme alkaa hobitin luomisella, jonka Gandalf on juuri herättänyt nukahdettuaan Breen ja Bywaterin välillä. Olen erittäin huvittunut tämän hahmon nimijärjestelmästä – Bungo Underhill, miten menee – mutta vähemmän vaikuttunut hahmon muokkausyrityksestäni, jonka tuloksena Bungo-parka näyttää oudon kulmikkaalta Miss Piggyltä. Onneksi tästä on vain nousua, sillä Bungo on perinyt kodin Bywaterista, ja hänellä on edessään aivan uusi elämä.
Tässä on paljon lupauksia. Bungon uusi koti on laiminlyöty ja ränsistynyt, ja niin sammaloituneelta kuin se nyt näyttääkin, voin jo nyt kuvitella, miten tyydyttävää on siivota ja luoda oma viihtyisä nurkka Konnunmaalle. Mikä tärkeintä, täällä on suuri, tyhjä ruokakomero, jonka täyttäminen on minulle mielettömän tärkeää. Itse asiassa minun on ensimmäiseksi etsittävä sen hyllyt kokkaillakseni aterian paikalliselle hobitille Orlo Proudfootille, joka näyttää olevan kuoleman kynnyksellä, koska hän ei ole syönyt viimeistä ateriaansa.
En enää tiedä, kuinka monta kertaa olen lukenut Hobitin. Lapsena elin sen toiminnalle – peikoille, lohikäärmeille ja elämän tai kuoleman arvoitusleikeille – mutta jokaisen uudelleenlukukerran myötä olen rakastunut yhä enemmän ja enemmän sen ensimmäiseen kappaleeseen hobiteista. Keski-Maan laiskimmat laiskottelijat, hobitit, elävät vain sisustaakseen kodikkaat kotoisat kotinsa, syödäkseen ahnaasti ja nauttiakseen Konnunmaan upeasta maaseudusta. Fantasioin usein siitä, että asuisin siellä, ja jos minulle annettaisiin mahdollisuus muuttaa Konnunmaahan, polttaisin piipunheinää Säkkipäädyssä ennen kuin ehtisit sanoa ”toinen aamiainen”.
Siihen asti olen elänyt samanlaisia huolettomia fantasioita Stardew Valleyssa ja Animal Crossingissa, mutta asuminen omassa hobittiluolassa on jäänyt ylimmäksi fantasiaksi. Sanon tämän kaiken siksi, että teoriassa Tales of the Shire, joka on Konnun Bywaterin kylään sijoittuva life-simulaattori, olisi juuri minun makuuni. Mutta pelattuani sitä pari tuntia jäin haaleaksi.
Odottamattomat juhlat
(Kuvan luotto: Private Division)Milloin Tales of the Hobbit ilmestyy?
(Kuvan luotto: Private Division)
Tales of the Hobbit sijoittuu Keski-Maan kolmanteen aikakauteen – katso, mihin se sopii Taru sormusten herrasta -aikajanallamme.
Antiseikkailumme alkaa hobitin luomisella, jonka Gandalf on juuri herättänyt nukahdettuaan Breen ja Bywaterin välillä. Olen erittäin huvittunut tämän hahmon nimijärjestelmästä – Bungo Underhill, miten menee – mutta vähemmän vaikuttunut hahmon muokkausyrityksestäni, jonka tuloksena Bungo-parka näyttää oudon kulmikkaalta Miss Piggyltä. Onneksi tästä on vain nousua, sillä Bungo on perinyt kodin Bywaterista, ja hänellä on edessään aivan uusi elämä.
Tässä on paljon lupauksia. Bungon uusi koti on laiminlyöty ja ränsistynyt, ja niin sammaloituneelta kuin se nyt näyttääkin, voin jo nyt kuvitella, miten tyydyttävää on siivota ja luoda oma viihtyisä nurkka Konnunmaalle. Mikä tärkeintä, täällä on suuri, tyhjä ruokakomero, jonka täyttäminen on minulle mielettömän tärkeää. Itse asiassa minun on ensimmäiseksi etsittävä sen hyllyt kokkaillakseni aterian paikalliselle hobitille Orlo Proudfootille, joka näyttää olevan kuoleman kynnyksellä, koska hän ei ole syönyt viimeistä ateriaansa.
Ruoanlaitto on yllättävän monimutkaista. Kun olet valinnut reseptin – jonka saat ystävystymällä Bywaterin asukkaiden kanssa – voit pilkkoa, paistaa ja maustaa jokaisen ainesosan haluamallasi tavalla. Esimerkiksi raparperin pilkkomisen pituus määrää, kuinka muhkeaa tai sileää siitä tulee piirakkaa varten, ja vaatii kokeilua löytää paras rakenneyhdistelmä jokaiseen ateriaan. Kokeileminen kannattaa, sillä ruoka on nopein tie hobitin sydämeen, ja herkullisten aterioiden tarjoaminen saa naapurit ystävystymään nopeammin. Monimutkaisempien illanistujaisten järjestäminen paremmalla ruoalla näyttää olevan yksi Tales of the Shiren vetovoimatekijöistä – valmistautuessani isännöimään kahta hobittia lounaalle löysin itseni etsimästä sieniä metsästä, kalastamasta Brandybuckista ja kävelemästä kylän torin torilla ostamassa kermaa ja pekonia. Aika on kuitenkin rajallinen (jos valvot liian myöhään, sinut kärrätään kotiin À la Stardew), joten hyvin varustetun ruokakomeron pitäminen on jo itsessään koettelemus.