En ollut myyty Horizon Zero Dawn Remasteredin ajatukselle. Alkuperäinen on edelleen yksi parhaista PS4-peleistä, mutta koska Sonyn PS5-strategia keskittyy enemmän päivityksiin kuin uusiin peleihin, suhtauduin erittäin kyynisesti jälleen yhteen yhden sukupolven remasteriin. Nyt hieman tarkemmin katsottuani olen kuitenkin hieman uskollisempi. Horizon Zero Dawn Remastered on erikoinen myyntivaltti, mutta jos katsot tuota 10 dollarin päivitysmaksua ja mietit, kannattaako se, saatat yllättyä iloisesti.
En aio yrittää vakuuttaa sinua ostamaan Horizon Zero Dawn Remasteredia, jos et ole koskaan aiemmin koskenut pelisarjaan. Jos postapokalyptisiä robottidinosauruksia metsästävät primitiiviset heimot eivät riittäneet vakuuttamaan sinua vuonna 2017, ne eivät riitä vuonna 2024, vaikka remasterin mukana tulisi kiiltävä takki. Toisaalla Sonyn hinnoitteluhuijaukset – perusversion hinnan nostaminen päivityspolun julkistamisen jälkeen – tuskin myöskään kannustavat. Osoitin nopeasti skeptisyyteni sen suhteen, tarvitseeko Aloy todella remasteria, enkä edelleenkään usko, että tämä on paras tie uusille pelaajille.
Mutta jos olet alkuperäisen ylpeä omistaja, päivitysmaksu tuntuu kelpo sijoitukselta, varsinkin jos et ole vielä päässyt Horizon Zero Dawnin peruspeliä pidemmälle. Remaster sisältää (ja lainaa tekniikkaa) erinomaisen Frozen Wilds -laajennuksen, ja samalla se tuo alkuperäisen pelin Horizon Forbidden Westin visuaalisen ilmeen mukaiseksi. Itse en ole vielä tutustunut jatko-osaan, mutta tämä on niin hyvä PS5-päivitys alkuperäisestä, että jouduin refleksinomaisesti tavoittelemaan liukulentokonetta, jonka Aloy avaa tietääkseni toisessa pelissä – Zero Dawn Remastered tuntuu niin paljon nykygen-peliltä, että jouduin keksimään nykygen-ominaisuuksia tälle viimeisen sukupolven julkaisulle.
Horisontin yllä
(Kuvan luotto: Guerilla)Näin sanoimme vuonna 2017.
(Kuvan luotto: Sony)
Horizon Zero Dawnin arvostelu: ”Maailma, joka kerjää sinua tutkimaan jokaista nurkkaa”
En ollut myyty Horizon Zero Dawn Remasteredin ajatukselle. Alkuperäinen on edelleen yksi parhaista PS4-peleistä, mutta koska Sonyn PS5-strategia keskittyy enemmän päivityksiin kuin uusiin peleihin, suhtauduin erittäin kyynisesti jälleen yhteen yhden sukupolven remasteriin. Nyt hieman tarkemmin katsottuani olen kuitenkin hieman uskollisempi. Horizon Zero Dawn Remastered on erikoinen myyntivaltti, mutta jos katsot tuota 10 dollarin päivitysmaksua ja mietit, kannattaako se, saatat yllättyä iloisesti.
En aio yrittää vakuuttaa sinua ostamaan Horizon Zero Dawn Remasteredia, jos et ole koskaan aiemmin koskenut pelisarjaan. Jos postapokalyptisiä robottidinosauruksia metsästävät primitiiviset heimot eivät riittäneet vakuuttamaan sinua vuonna 2017, ne eivät riitä vuonna 2024, vaikka remasterin mukana tulisi kiiltävä takki. Toisaalla Sonyn hinnoitteluhuijaukset – perusversion hinnan nostaminen päivityspolun julkistamisen jälkeen – tuskin myöskään kannustavat. Osoitin nopeasti skeptisyyteni sen suhteen, tarvitseeko Aloy todella remasteria, enkä edelleenkään usko, että tämä on paras tie uusille pelaajille.
Mutta jos olet alkuperäisen ylpeä omistaja, päivitysmaksu tuntuu kelpo sijoitukselta, varsinkin jos et ole vielä päässyt Horizon Zero Dawnin peruspeliä pidemmälle. Remaster sisältää (ja lainaa tekniikkaa) erinomaisen Frozen Wilds -laajennuksen, ja samalla se tuo alkuperäisen pelin Horizon Forbidden Westin visuaalisen ilmeen mukaiseksi. Itse en ole vielä tutustunut jatko-osaan, mutta tämä on niin hyvä PS5-päivitys alkuperäisestä, että jouduin refleksinomaisesti tavoittelemaan liukulentokonetta, jonka Aloy avaa tietääkseni toisessa pelissä – Zero Dawn Remastered tuntuu niin paljon nykygen-peliltä, että jouduin keksimään nykygen-ominaisuuksia tälle viimeisen sukupolven julkaisulle.
Horisontin yllä
(Kuvan luotto: Guerilla)Näin sanoimme vuonna 2017.
(Kuvan luotto: Sony)
Horizon Zero Dawnin arvostelu: ”Maailma, joka kerjää sinua tutkimaan jokaista nurkkaa”
Minusta tuntuu, että minun pitäisi selventää jotakin: en ole sellainen henkilö, joka yleensä on vaikuttunut visuaalisesta teknologiasta peleissäni. En ole ihminen, joka tuskailee Performance Mode vs. Quality Mode -tilan kanssa tai joka välittää erityisesti 30 vs. 60 fps:stä. Minua ei kiinnosta fotorealismin jahtaaminen, koska tyylittely on kiinnostavampaa, kestävämpää ja tulevaisuudenkestävämpää kuin realistinen grafiikka. tämä pitää paikkansa siinä määrin, että koko Horizon Zero Dawn Remasteredin pelaamisen ajan aivoni sanoivat minulle, että juuri tältä alkuperäinen peli oli näyttänyt perus-PS4:llä. Selvästikään näin ei ollut, mutta on hassua, miten nopeasti menneisyyden voi henkisesti korvata.
Onneksi tiesin, että aivoni olivat väärässä. Tiesin, että remasterointistudio Nixxes oli tehnyt tuntikausia uutta mocap-kuvausta ja parantanut valaistusta, jotta välivideot olisivat elävämpiä ja elävämpiä. Tiesin, että se kävi läpi maailman osat, joihin Guerillallakin ei ollut enää aikaa päästä, varmistaakseen, että jokainen sentti oli viimeisen päälle kunnossa. Näin, miten lumi ja hiekka nyt epämuodostuivat Aloyn jalkojen alla, miten tiheämpi kasvisto reagoi hänen kosketukseensa, miten purot ja joet, jotka halkovat hänen maailmaansa, ovat aiempaa kirkkaampia ja heijastavat maailmaansa paljon paremmin kuin alkuperäisessä pelissä.