Nykyään Konamin Tokion toimiston marmorilla päällystetty vastaanotto avautuu valtavaan black box -huoneeseen, joka on täynnä keinotekoista sumua, pahaenteisiä punaisia strobovaloja ja rivejä ja rivejä PS5-pelejä. En ole täällä vain pelaamassa Silent Hill 2 Remakea, vaan ympärilläni on myös joitakin sarjan ikonisimpia nimiä. Alkuperäisen musiikin säveltäjä Akira Yamaoka on vain muutaman askeleen päässä, samoin kuin muut Team Silentin ja Konamin jäsenet – nimittäin alkuperäinen taidesuunnittelija Marahiro Ito ja sarjan tuottaja Motoi Okamoto. Käytävän toisella puolella Bloober Teamin luova johtaja Mateusz Lenart ja päätuottaja Maciej Głomb kulkevat omaa hidasta ja tasaista partiopolkuaan, katsovat viipyilevästi näyttöjä ja vääntävät käsiään tavalla, jonka he luultavasti toivovat voivansa salata.
Heidän ilmeinen ahdistuksensa (ja ylpeytensä) muistuttaa minua jostain, mitä Okamoto-san juuri kertoi meille, erityisesti Konamin alkuperäisestä päätöksestä värvätä puolalainen studio mukaan kaikkien aikojen parhaan Silent Hill -pelin uusintaversioon. ”Se, mitä halusimme etsiä kumppaniltamme, oli vahva intohimo peliä kohtaan”, hän sanoi. ”Joten meillä oli lista ehdokkaista, joiden kanssa olisimme halukkaita työskentelemään, ja otimme yhteyttä [Bloober Teamiin]. Olen omakohtaisesti valinnut heidät omaksi päätöksekseni.” Keskeneräisessä pelissä ei ole vielä näin myöhäisessä vaiheessa puutteita, mutta tuo Okamoton mainitsema intohimo on heti aistittavissa.
Lupasit viedä minut sinne vielä joskus.
(Kuvan luotto: Konami)Blast from the past
(Kuvan luotto: Konami)
Silent Hill 2 ei luultavasti ole se peli, jonka muistat…
On selvää, että Silent Hill 2:n uusintaversio pitää ylpeästi kiinni siitä, mitä tuotantotiimit pitivät pelin keskeisinä periaatteina, aina jännityksestä ja tunnelmasta uudelleen muokattuun ääniraitaan. Viisi tuntia, jotka vietin pelin parissa, paljastivat kuitenkin myös kummallisen epäröinnin tunteen, joka vetää peliä jatkuvasti pois siitä, että se olisi joko täysin uskollinen uusintaversio tai täysin rohkea uudelleenkuvitus.
Olen vaikuttunut monista valopilkuista, joita kädessä pitämissäni pelikokemuksissa oli, kuten pelin dynaaminen kolmannen persoonan liikkuminen, hienostunut taistelu ja laajennetut tutkimusalueet. Vaikka olen huolissani pelin kehityksen tässä vaiheessa, olen kuitenkin toiveikas, että Silent Hill 2 Remake voi vielä tehdä pysyvän vaikutuksen nykyajan selviytymiskauhuyleisöön – vaikka luovat tiimit kuulostavatkin toisinaan anteeksipyytäviltä sen olemassaolon vuoksi.
Nykyään Konamin Tokion toimiston marmorilla päällystetty vastaanotto avautuu valtavaan black box -huoneeseen, joka on täynnä keinotekoista sumua, pahaenteisiä punaisia strobovaloja ja rivejä ja rivejä PS5-pelejä. En ole täällä vain pelaamassa Silent Hill 2 Remakea, vaan ympärilläni on myös joitakin sarjan ikonisimpia nimiä. Alkuperäisen musiikin säveltäjä Akira Yamaoka on vain muutaman askeleen päässä, samoin kuin muut Team Silentin ja Konamin jäsenet – nimittäin alkuperäinen taidesuunnittelija Marahiro Ito ja sarjan tuottaja Motoi Okamoto. Käytävän toisella puolella Bloober Teamin luova johtaja Mateusz Lenart ja päätuottaja Maciej Głomb kulkevat omaa hidasta ja tasaista partiopolkuaan, katsovat viipyilevästi näyttöjä ja vääntävät käsiään tavalla, jonka he luultavasti toivovat voivansa salata.
Heidän ilmeinen ahdistuksensa (ja ylpeytensä) muistuttaa minua jostain, mitä Okamoto-san juuri kertoi meille, erityisesti Konamin alkuperäisestä päätöksestä värvätä puolalainen studio mukaan kaikkien aikojen parhaan Silent Hill -pelin uusintaversioon. ”Se, mitä halusimme etsiä kumppaniltamme, oli vahva intohimo peliä kohtaan”, hän sanoi. ”Joten meillä oli lista ehdokkaista, joiden kanssa olisimme halukkaita työskentelemään, ja otimme yhteyttä [Bloober Teamiin]. Olen omakohtaisesti valinnut heidät omaksi päätöksekseni.” Keskeneräisessä pelissä ei ole vielä näin myöhäisessä vaiheessa puutteita, mutta tuo Okamoton mainitsema intohimo on heti aistittavissa.
Lupasit viedä minut sinne vielä joskus.
(Kuvan luotto: Konami)Blast from the past
(Kuvan luotto: Konami)
Silent Hill 2 ei luultavasti ole se peli, jonka muistat…
On selvää, että Silent Hill 2:n uusintaversio pitää ylpeästi kiinni siitä, mitä tuotantotiimit pitivät pelin keskeisinä periaatteina, aina jännityksestä ja tunnelmasta uudelleen muokattuun ääniraitaan. Viisi tuntia, jotka vietin pelin parissa, paljastivat kuitenkin myös kummallisen epäröinnin tunteen, joka vetää peliä jatkuvasti pois siitä, että se olisi joko täysin uskollinen uusintaversio tai täysin rohkea uudelleenkuvitus.
Olen vaikuttunut monista valopilkuista, joita kädessä pitämissäni pelikokemuksissa oli, kuten pelin dynaaminen kolmannen persoonan liikkuminen, hienostunut taistelu ja laajennetut tutkimusalueet. Vaikka olen huolissani pelin kehityksen tässä vaiheessa, olen kuitenkin toiveikas, että Silent Hill 2 Remake voi vielä tehdä pysyvän vaikutuksen nykyajan selviytymiskauhuyleisöön – vaikka luovat tiimit kuulostavatkin toisinaan anteeksipyytäviltä sen olemassaolon vuoksi.
Ennen kuin aloitamme, Okamoto esittelee meille pelin yhdeksän tärkeintä uutta ominaisuutta. Tiedämme odottaa Silent Hillin peittävää paksua ja realistista sumupeittoa pelin 4k-grafiikan ansiosta, mukaan lukien keskeisten paikkojen uskolliset jäljennökset ”pienimpiä esineitä myöten” ja kasvojen mo-cap-ominaisuudet, jotta välivideot olisivat ”mahdollisimman tunteikkaita”. Teknisellä puolella hän mainitsee myös 3D-äänisuunnittelun, joka lisää uppoutumista, olkapään yli suuntautuvan kolmannen persoonan kameranäkökulman, uudistetun taistelun, jossa on väistämismekanismi ja tähtäysverkko, olemassa olevien vihollisten uudelleenkartoituksen, uudet ja laajennetut alueet ja arvoitukset sekä kaikkien alkuperäisten lopetusten sisällyttämisen. Mukana on jopa joitakin upouusia Silent Hill 2:n loppuratkaisuja, jotka ovat ”saatavilla vain New Game+ -pelissä”, Bloober Team kertoo GamesRadar+:lle, vaikka studio ei halua paljastaa enempää.
(Kuvan luotto: Konami)
Tunne siitä, että on niin eksyksissä maailmassa, jonka luulin tuntevani hemmetin hyvin, on sopivan järkyttävä tunne.
Kaikki tämä mielessä pitäen lähdin Silent Hill 2:n remake-matkalle. Peli alkaa täsmälleen samasta paikasta kuin vuoden 2001 alkuperäisteos, kun päähenkilö James Sunderland saapuu pieneen, autioon kaupunkiin saatuaan mystisen kutsun oletettavasti kuolleelta vaimoltaan. Se on ladattu yhtä karmivalla kauhulla kuin ennenkin. Tiimi keskusteli siitä, että ikonisesta esittelystä tehtäisiin ”toimintaravinteisempi”, sanoo luova johtaja Lenart, mutta myöntää, että ”se ei tuntunut kovin Silent Hill -tyyliseltä, ja siksi päätimme pitää sen entisellään ja lisätä vauhtia vasta jonkin ajan kuluttua”.
Mutta otettuani ensimmäiset askeleet sumussa huomaan, että minun on vaihdettava suorituskykytilaan, jotta saavutan sujuvan 60 ruudun sekuntinopeudella tapahtuvan pelattavuuden. Se on hieman huolestuttavaa näin lähellä julkaisua, varsinkin kun laatutila ei näytä lisäävän pelin uskollisuutta juuri lainkaan, vaikka on mahdollista, että kyseessä on pelin vanhempi versio. Mutta edes nämä tekstuurien hajoamiset tuijottaessani West Valen monien ylitäytettyjen roskiksen syvyyksiin eivät riitä pilaamaan päivääni. Tämä johtuu siitä, että nämä avauskohtaukset onnistuvat erinomaisesti luomaan Silent Hillin tunnelman ja muuttamaan sen laajaksi ja pahansuovaksi kokonaisuudeksi.
Rekisteröidy GamesRadar+-uutiskirjeeseen.
Viikoittaisia koosteita, tarinoita rakastamistasi yhteisöistä ja paljon muuta…
Nykyään Konamin Tokion toimiston marmorilla päällystetty vastaanotto avautuu valtavaan black box -huoneeseen, joka on täynnä keinotekoista sumua, pahaenteisiä punaisia strobovaloja ja rivejä ja rivejä PS5-pelejä. En ole täällä vain pelaamassa Silent Hill 2 Remakea, vaan ympärilläni on myös joitakin sarjan ikonisimpia nimiä. Alkuperäisen musiikin säveltäjä Akira Yamaoka on vain muutaman askeleen päässä, samoin kuin muut Team Silentin ja Konamin jäsenet – nimittäin alkuperäinen taidesuunnittelija Marahiro Ito ja sarjan tuottaja Motoi Okamoto. Käytävän toisella puolella Bloober Teamin luova johtaja Mateusz Lenart ja päätuottaja Maciej Głomb kulkevat omaa hidasta ja tasaista partiopolkuaan, katsovat viipyilevästi näyttöjä ja vääntävät käsiään tavalla, jonka he luultavasti toivovat voivansa salata.
Heidän ilmeinen ahdistuksensa (ja ylpeytensä) muistuttaa minua jostain, mitä Okamoto-san juuri kertoi meille, erityisesti Konamin alkuperäisestä päätöksestä värvätä puolalainen studio mukaan kaikkien aikojen parhaan Silent Hill -pelin uusintaversioon. ”Se, mitä halusimme etsiä kumppaniltamme, oli vahva intohimo peliä kohtaan”, hän sanoi. ”Joten meillä oli lista ehdokkaista, joiden kanssa olisimme halukkaita työskentelemään, ja otimme yhteyttä [Bloober Teamiin]. Olen omakohtaisesti valinnut heidät omaksi päätöksekseni.” Keskeneräisessä pelissä ei ole vielä näin myöhäisessä vaiheessa puutteita, mutta tuo Okamoton mainitsema intohimo on heti aistittavissa.
Lupasit viedä minut sinne vielä joskus.
(Kuvan luotto: Konami)Blast from the past
(Kuvan luotto: Konami)
Silent Hill 2 ei luultavasti ole se peli, jonka muistat…
On selvää, että Silent Hill 2:n uusintaversio pitää ylpeästi kiinni siitä, mitä tuotantotiimit pitivät pelin keskeisinä periaatteina, aina jännityksestä ja tunnelmasta uudelleen muokattuun ääniraitaan. Viisi tuntia, jotka vietin pelin parissa, paljastivat kuitenkin myös kummallisen epäröinnin tunteen, joka vetää peliä jatkuvasti pois siitä, että se olisi joko täysin uskollinen uusintaversio tai täysin rohkea uudelleenkuvitus.
Olen vaikuttunut monista valopilkuista, joita kädessä pitämissäni pelikokemuksissa oli, kuten pelin dynaaminen kolmannen persoonan liikkuminen, hienostunut taistelu ja laajennetut tutkimusalueet. Vaikka olen huolissani pelin kehityksen tässä vaiheessa, olen kuitenkin toiveikas, että Silent Hill 2 Remake voi vielä tehdä pysyvän vaikutuksen nykyajan selviytymiskauhuyleisöön – vaikka luovat tiimit kuulostavatkin toisinaan anteeksipyytäviltä sen olemassaolon vuoksi.
Ennen kuin aloitamme, Okamoto esittelee meille pelin yhdeksän tärkeintä uutta ominaisuutta. Tiedämme odottaa Silent Hillin peittävää paksua ja realistista sumupeittoa pelin 4k-grafiikan ansiosta, mukaan lukien keskeisten paikkojen uskolliset jäljennökset ”pienimpiä esineitä myöten” ja kasvojen mo-cap-ominaisuudet, jotta välivideot olisivat ”mahdollisimman tunteikkaita”. Teknisellä puolella hän mainitsee myös 3D-äänisuunnittelun, joka lisää uppoutumista, olkapään yli suuntautuvan kolmannen persoonan kameranäkökulman, uudistetun taistelun, jossa on väistämismekanismi ja tähtäysverkko, olemassa olevien vihollisten uudelleenkartoituksen, uudet ja laajennetut alueet ja arvoitukset sekä kaikkien alkuperäisten lopetusten sisällyttämisen. Mukana on jopa joitakin upouusia Silent Hill 2:n loppuratkaisuja, jotka ovat ”saatavilla vain New Game+ -pelissä”, Bloober Team kertoo GamesRadar+:lle, vaikka studio ei halua paljastaa enempää.