Vain kolme lukua The Night is Grey -kirjasta, ja aistin jo sydänsuruja edessä. Whalestork Interactiven osoita-ja-klikkaa -kertomuksellinen mysteeri tuntuu alusta alkaen aavemaiselta ja tunnelmalliselta, ja sen monikerroksiset käsin piirretyt taustat antavat sille satukirjamaisen estetiikan, joka vetää minut heti mukaansa. Kuunvaloisissa jokirantamaisemissa ei ole ääninäyttelyä, ja tuikkiva musiikki on ainoa opas, kun pidän välilyöntinäppäintä painettuna paljastaakseni edessä olevat kiinnostavat kohteet. Kun sudet räksyttävät hiljaa ränsistyneen sillan yli ja estävät minua pääsemästä määränpäähäni, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaeltaa metsän haukottelevaan pimeyteen.
Mitä enemmän tutkin kaikkea sitä, mitä The Night is Grey tarjoaa kaikessa interaktiivisessa loistossaan, sitä varmempi olen siitä, että tässä sadussa ei ole onnellista loppuelämää. Syy? Se tuntuu melkein kuin 1600-luvun ranskalaisen kirjoittaman lastentarinan videopelisovitukselta – mutta vielä pahaenteisemmalta kuin sen jo ennestään karmiva alkuperä.
Varoitus: Keskustelu arkaluonteisista aiheista, mukaan lukien perheväkivalta
Mitkä suuret silmät sinulla on
(Image credit: Whalestork Interactive)Indie Spotlight: Indika
(Image credit: 11 bit studios)
Tämä outo indie tekee uskon kyseenalaistamisesta oudon ihanan pelikokemuksen
En tiedä, onko The Night is Grey tarkoitettu muistuttamaan minua Charles Perrault’n Punahilkasta, mutta ehdottomasti muistuttaa. Tarina susista, eksyneestä pikkutytöstä ja vielä suuremmasta eksymisestä matkalla mummolaan? Perusjuonenkäänteet ovat olemassa, mutta tietyt kaavan raitistavat käänteet tekevät Yö on harmaa -kirjasta tuoreen, hermostuttavan ja hiljaisen synkän.
Aloitetaan alusta. Pakenettuaan susilaumaa päähenkilö Graham löytää eristyneen mökin syvällä metsässä. Siellä hän tapaa Hannah-nimisen pikkutytön. Hänen äitinsä ei ole ollut kotona muutamaan päivään, joten sen sijaan, että Graham jättäisi lapsen yksinäisyytensä varaan, hän tarjoutuu viemään hänet isovanhempiensa luokse metsän toisella puolella sijaitsevaan kylään. Aluksi Hannah luulee Grahamia jonkinlaiseksi hirviöksi ja osoittaa todisteeksi hänen paksua turkkiaan (parta) ja kiiltäviä suuria silmiään (silmälasit). Sitten pelaaja saa tehtäväkseen korjata läheisen generaattorin ja palauttaa valon mökkiin, mikä on ensimmäinen monista löytötavarapulmista, jotka muodostavat jatkossa keskeisen pelattavuutemme perustan. Graham ansaitsee näin Hannahin luottamuksen, ja he lähtevät matkaan.
Vain kolme lukua The Night is Grey -kirjasta, ja aistin jo sydänsuruja edessä. Whalestork Interactiven osoita-ja-klikkaa -kertomuksellinen mysteeri tuntuu alusta alkaen aavemaiselta ja tunnelmalliselta, ja sen monikerroksiset käsin piirretyt taustat antavat sille satukirjamaisen estetiikan, joka vetää minut heti mukaansa. Kuunvaloisissa jokirantamaisemissa ei ole ääninäyttelyä, ja tuikkiva musiikki on ainoa opas, kun pidän välilyöntinäppäintä painettuna paljastaakseni edessä olevat kiinnostavat kohteet. Kun sudet räksyttävät hiljaa ränsistyneen sillan yli ja estävät minua pääsemästä määränpäähäni, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaeltaa metsän haukottelevaan pimeyteen.
Mitä enemmän tutkin kaikkea sitä, mitä The Night is Grey tarjoaa kaikessa interaktiivisessa loistossaan, sitä varmempi olen siitä, että tässä sadussa ei ole onnellista loppuelämää. Syy? Se tuntuu melkein kuin 1600-luvun ranskalaisen kirjoittaman lastentarinan videopelisovitukselta – mutta vielä pahaenteisemmalta kuin sen jo ennestään karmiva alkuperä.
Varoitus: Keskustelu arkaluonteisista aiheista, mukaan lukien perheväkivalta
Mitkä suuret silmät sinulla on
(Image credit: Whalestork Interactive)Indie Spotlight: Indika
(Image credit: 11 bit studios)
Tämä outo indie tekee uskon kyseenalaistamisesta oudon ihanan pelikokemuksen
En tiedä, onko The Night is Grey tarkoitettu muistuttamaan minua Charles Perrault’n Punahilkasta, mutta ehdottomasti muistuttaa. Tarina susista, eksyneestä pikkutytöstä ja vielä suuremmasta eksymisestä matkalla mummolaan? Perusjuonenkäänteet ovat olemassa, mutta tietyt kaavan raitistavat käänteet tekevät Yö on harmaa -kirjasta tuoreen, hermostuttavan ja hiljaisen synkän.
Aloitetaan alusta. Pakenettuaan susilaumaa päähenkilö Graham löytää eristyneen mökin syvällä metsässä. Siellä hän tapaa Hannah-nimisen pikkutytön. Hänen äitinsä ei ole ollut kotona muutamaan päivään, joten sen sijaan, että Graham jättäisi lapsen yksinäisyytensä varaan, hän tarjoutuu viemään hänet isovanhempiensa luokse metsän toisella puolella sijaitsevaan kylään. Aluksi Hannah luulee Grahamia jonkinlaiseksi hirviöksi ja osoittaa todisteeksi hänen paksua turkkiaan (parta) ja kiiltäviä suuria silmiään (silmälasit). Sitten pelaaja saa tehtäväkseen korjata läheisen generaattorin ja palauttaa valon mökkiin, mikä on ensimmäinen monista löytötavarapulmista, jotka muodostavat jatkossa keskeisen pelattavuutemme perustan. Graham ansaitsee näin Hannahin luottamuksen, ja he lähtevät matkaan.
Kun vene on rikki ja sudet yhä luikertelevat sillalla, on etsittävä vaihtoehtoinen reitti. Kun aloitan keskustelun pikku-Hannahin kanssa, hänen äidistään kertomat asiat herättävät kuitenkin hälytyskelloja.