Roolipelien pitkäaikaisena harrastajana minulla on tapana suunnitella etukäteen, kun uusi julkaisu, josta olen kiinnostunut, on näköpiirissä. Voin viettää tunteja hahmonluojapaketin parissa, eikä se ole mitenkään liioiteltua, varsinkin kun tarjolla on niin paljon vaihtoehtoja. Kun joudun tekemään päätöksen siitä, kuka haluan olla tai miten haluan roolipelata virtuaalimaailmoissa, olen usein halvaantunut päättämättömyydestä. Olen siis oppinut, että valmistautuminen kannattaa, ja juuri sitä olen tehnyt Dragon Age The Veilguardin valmistelussa.
Kun tutustuin BioWaren tulevaan seikkailuun viime kuussa luovan johtajan John Eplerin kanssa, sain vaikutelman, että siinä on kehittäjän tähän mennessä paras hahmonluoja. Lisäksi siinä on seitsemän kumppania ja erittäin jännittävä eri ryhmittymien käyttöönotto – mikä antaa Rookille taustan ja erityisiä dialogivaihtoehtoja, aivan kuten Wardenille Dragon Agessa: Origins – minun oli pakko alkaa miettiä jo etukäteen, miten aion lähestyä paluutani Thedasiin. Onhan siinä paljon pohdittavaa. Kenen kanssa romanssin? Mikä rotu ja luokka minusta tulee? Minkä ryhmittymän valitsen?
Innostukseni roolipelisarjan tulevasta osasta on viime aikoina saanut minut palaamaan Dragon Age -sarjakuvien ja -kirjojen maailmaan, ja erityisesti yksi niistä on osoittautunut loistavaksi inspiraation lähteeksi tulevaa torniani varten: Dragon Age Tevinter Nights.
Antivan Crow
(Kuvan luotto: BioWare)
Dragon Age Tevinter Nights on kokoelma BioWaren tiimin tarinoita, jotka kertovat omaperäisiä tarinoita, jotka sijoittuvat eri puolille Thedasta. Viime vuonna, kun pohdiskelin, keitä mahtaisimme olla Dragon Age: The Veilguardissa, käännyin Tevinter Nightsin puoleen heittääkseni muutamia teorioita, enkä ollut täysin väärässä – varsinkaan, kun kyse oli ajatuksesta, että saattaisimme nähdä fraktioiden astuvan kuvioihin. Mutta en tiennyt, että lähteeni piti hallussaan myös tulevan seuralaisen nimeä kirjan toisessa novellissa. Totta puhuen se oli täysin unohtunut, kunnes näin Dragon Age -yhteisön fanien puhuvan siitä, enkä voinut avata Tevinter Nightsia tarpeeksi nopeasti virkistääkseni muistiani.
”erittäin kuratoitu”
(Kuvan luotto: BioWare)
Dragon Age 2:n ja Mass Effect 2:n uudelleenpelaamisen jälkeen Dragon Age: The Veilguardin ”tehtäväpohjainen” suunta on sitäkin jännittävämpi
Roolipelien pitkäaikaisena harrastajana minulla on tapana suunnitella etukäteen, kun uusi julkaisu, josta olen kiinnostunut, on näköpiirissä. Voin viettää tunteja hahmonluojapaketin parissa, eikä se ole mitenkään liioiteltua, varsinkin kun tarjolla on niin paljon vaihtoehtoja. Kun joudun tekemään päätöksen siitä, kuka haluan olla tai miten haluan roolipelata virtuaalimaailmoissa, olen usein halvaantunut päättämättömyydestä. Olen siis oppinut, että valmistautuminen kannattaa, ja juuri sitä olen tehnyt Dragon Age The Veilguardin valmistelussa.
Kun tutustuin BioWaren tulevaan seikkailuun viime kuussa luovan johtajan John Eplerin kanssa, sain vaikutelman, että siinä on kehittäjän tähän mennessä paras hahmonluoja. Lisäksi siinä on seitsemän kumppania ja erittäin jännittävä eri ryhmittymien käyttöönotto – mikä antaa Rookille taustan ja erityisiä dialogivaihtoehtoja, aivan kuten Wardenille Dragon Agessa: Origins – minun oli pakko alkaa miettiä jo etukäteen, miten aion lähestyä paluutani Thedasiin. Onhan siinä paljon pohdittavaa. Kenen kanssa romanssin? Mikä rotu ja luokka minusta tulee? Minkä ryhmittymän valitsen?
Innostukseni roolipelisarjan tulevasta osasta on viime aikoina saanut minut palaamaan Dragon Age -sarjakuvien ja -kirjojen maailmaan, ja erityisesti yksi niistä on osoittautunut loistavaksi inspiraation lähteeksi tulevaa torniani varten: Dragon Age Tevinter Nights.
Antivan Crow
(Kuvan luotto: BioWare)
Dragon Age Tevinter Nights on kokoelma BioWaren tiimin tarinoita, jotka kertovat omaperäisiä tarinoita, jotka sijoittuvat eri puolille Thedasta. Viime vuonna, kun pohdiskelin, keitä mahtaisimme olla Dragon Age: The Veilguardissa, käännyin Tevinter Nightsin puoleen heittääkseni muutamia teorioita, enkä ollut täysin väärässä – varsinkaan, kun kyse oli ajatuksesta, että saattaisimme nähdä fraktioiden astuvan kuvioihin. Mutta en tiennyt, että lähteeni piti hallussaan myös tulevan seuralaisen nimeä kirjan toisessa novellissa. Totta puhuen se oli täysin unohtunut, kunnes näin Dragon Age -yhteisön fanien puhuvan siitä, enkä voinut avata Tevinter Nightsia tarpeeksi nopeasti virkistääkseni muistiani.
”erittäin kuratoitu”
(Kuvan luotto: BioWare)
Dragon Age 2:n ja Mass Effect 2:n uudelleenpelaamisen jälkeen Dragon Age: The Veilguardin ”tehtäväpohjainen” suunta on sitäkin jännittävämpi
”Mies, joka on ottanut sopimuksen vastaan, ei ole tavallinen Varis”, nämä ovat Felicia Erimondin sanat Courtney Woodsin teoksessa ”The Wigmaker Job”. Felicia on Venatori nimisen Tevinterin kultin jäsen, ja hän on myös Livius Erimondin, Dragon Age Inquisitionissa Wardeneja manipuloivan maagin, sisko. Tarinan keskiössä on kuitenkin Variksen salamurhaaja, josta hän puhuu, ”Lucanis Dellamorte” eli ”Maagitappaja”, joka on yksi niistä seitsemästä seuralaisesta, jotka liittyvät matkaamme. Sen lisäksi, että se maalaa oivaltavan kuvan siitä, millaista korruptiota Tevinterissä on, se antaa myös pieniä pätkiä Lucaniksen menneisyydestä, vahvistaa hänen taitonsa Antivian Crow’na ja näyttää, miten hän toimii salakavalasti ja hienovaraisesti.
Rakastan kuitenkin ennen kaikkea niitä hetkiä, jolloin näemme Lucaniksen aidosti kärsivän näkemästään, kun hänen saaliinsa Ambrosius kohtelee orjia kauheasti huonosti. Hän auttaa myös vapauttamaan orjat ja osoittaa myötätuntoa, vaikka hänellä on työ kesken. Olen sellainen henkilö, joka jumaloi romansseja peleissä, ja aina kun päädyn roolipeliin, joka sisältää romansseja, päädyn yleensä aina lopulta kokemaan jokaisen romanssireitin jokaisen hahmon kanssa useissa pelikierroksissa. Epäilen, että näin tulee ehdottomasti käymään myös The Veilguardin kohdalla, mutta tämä tarina sai minut todella vakuuttuneeksi siitä, että hahmon tekeminen voisi johtaa mielenkiintoisiin vuorovaikutussuhteisiin Lucaniksen kanssa.
Rook
(Kuvan luotto: BioWare)