Monia pelejä kuvaillaan ”aikaansa edellä oleviksi”, mutta juuri sellainen omituinen toiminta-RPG Steambot Chronicles oli. Avoin maailma, jossa oli runsaasti sivutehtäviä ja päähenkilö, jota kehitetään dialogivalintojen avulla? Konsolilla vuonna 2006?
Jotenkin kyllä. Tähän päivään mennessä harva peli on onnistunut käyttämään yhtä monia elementtejä yhtä aikaa kuin tämä höyryllä toimiva JRPG. Nämä elementit eivät ehkä aina ole kaikkein viimeistellyimpiä, mutta ne ovat läsnä, eikä yksikään niistä tunnu tungetulta.
Mekaaninen mestaruus
(Kuvan luotto: 505 Games)TILAA!
(Kuvan luotto: Future, Remedy)
Tämä juttu ilmestyi ensimmäisen kerran PLAY-lehdessä – Tilaa tästä, niin säästät kansihinnassa, saat yksinoikeudella kannet ja se toimitetaan joka kuukausi kotiovellesi tai laitteellesi.
Pelissä on nälkämekaniikka, jonka ansiosta kuuntelijat lähtevät pois kesken suorituksen, jos vatsasi murisee. Voit suunnitella oman rekisterikilven Trotmobilellesi (muokattava taistelumekkosi ja ajoneuvosi) sekä pilkkoa ja vaihtaa aseita, pyörätyyppejä ja jopa tuulilaseja. On olemassa pörssi. Yhteisö antaa sinulle lempinimen – luultavasti epämairittelevan – viimeisimpien tempauksiesi perusteella. Voit vuokrata talon ja täyttää sen huonekaluilla, päättää lähteä kaduille pelkissä uimahousuissa tai sukeltaa valinnaiseen luolastoon tuodaksesi rakkautesi jälkeen naisille jalokiviä. Ehkä haluat laittaa koko juonen jäihin ja omistaa aikaa sille, että sinusta tulee biljardiammattilainen tai voitat tappeluturnauksen. Viehättävän outo ja yllättävän avoin teollinen maailma on sinun.
Kaksi pelin läpi kulkevaa pääjuonta ovat taistelut roboteissa ja robottien kanssa sekä mukana oleminen kiertävässä bändissä. Molemmille annetaan riittävästi aikaa ja yksityiskohtia, joten on vaikea sanoa, että kumpikaan olisi toisen sivujuoni. Steambot Chronicles käyttää rytmielementtejään enemmän ja rohkeammin kuin useimmat rytmipelit, sillä se pilkkoo jokaisen alkuperäisen kappaleen eri osiin ja antaa jokaiselle soittimelle oman pelimekaniikkansa. Pianon kohdalla kyse voi olla tavallisemmasta napinpainalluksesta, mutta harmonikan kohdalla joudut heiluttamaan analogitikkuja imitoidaksesi puhallinta.
Visuaalinen ilme on ymmärrettävästi vanhentunut, mutta cel-shading ja yksityiskohtaiset asetelmat tuovat eloa anime-tyyliseen maailmaan. Se on yllättävän monimutkainen, vaikka pelissä ei ole niin paljon polygoneita, että esineitä voisi sijoittaa kaikkialle. Jopa raastavat MIDI-instrumentit on helppo antaa anteeksi, kun soundtrack, mukaan lukien juustoiset mutta tarttuvat alkuperäiset kappaleet, on niin hyvä. Peliin on helppo upottaa paljon aikaa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, kun sen lisäksi, että pelissä on niin paljon tekemistä omaan tahtiin, on mukava vain olla mukana. Yksi Steambot Chroniclesin vahvuuksista on päähenkilö Vanillan käsittely. Sinulla on runsaasti vaihtoehtoja hänen luonteensa muokkaamiseen, ja ne kaikki ovat täysin ääninäyteltyjä. Lisäksi hahmojen reaktiot ovat vaihtelevia, joten vuorovaikutuksessa ei tunnu siltä, että ylläpidät pelkkää illuusiota vapaasta tahdosta.
”Vaikka on hauska vitsailla siitä, että tämä on joukko minipelejä trenssitakissa, rikollisia kukistava ja maata pelastava päätarina ei ole mitään pilkattavaa.”
Jokaisen tapaamasi henkilön tervehtimisestä aina luovuttamiseen ja pahisten joukkoon liittymiseen asti Vanilla tuntuu omalta luomukseltasi, vaikka hänen nimensä, äänensä ja muotoilunsa ovatkin valmiina. Vaikka on hauskaa vitsailla siitä, että tämä on joukko minipelejä trenssitakissa, rikollisia vastustava ja maata pelastava pääjuoni ei ole mitään pilkattavaa. Vaikka maan halki matkustaminen bändin kanssa ja rosvoja vastaan taisteleminen ei ehkä aluksi tunnu kovin vaikuttavalta, totta kai se on. Sitä vaimentaa pelin loppupuolen heikko käänne, mutta ketä kiinnostaa?
Täällä on niin paljon muutakin. Voit jättää pelin lopun kokonaan väliin ja elää elämäsi bussikiertäjänä, robottia vastaan taistelevana, varastojen värejä ostavana miljardöörinä, joka ostaa croissantteja irtotavarana. Eikö se olekin unelma? Aikakaudella, jolloin Stardew Valley hallitsee, JRPG:iden olisi ehkä aika hyödyntää taas tätä muhkeaa energiaa.
Steambot Chronicles on jo sinällään palkitsevan kunnianhimoinen, mutta on vaikea olla surkuttelematta peruttua jatko-osaa, joka julkistettiin aikoinaan PS3:lle. Haastatteluissa on käynyt ilmi, että Kazuma Kujo – aiemmin pelin kehittäjä Iremin johtohahmo ja nykyään Granzellan johtaja – toivoo yhä, että jatko-osa toteutuisi, kuten monet alkuperäisestä pelistä pitäneet pelaajat toivovat. Koska Disaster Report 4, joka peruttiin samaan aikaan, on sittemmin julkaistu, ehkä Steambot Chronicles 2:lle on vielä toivoa. Siihen asti ensimmäinen on edelleen katsomisen arvoinen.
Tämä juttu ilmestyi ensimmäisen kerran PLAY-lehdessä – tilaa se täältä, niin säästät kansihinnassa, saat yksinoikeudella kannet ja se toimitetaan joka kuukausi kotiovellesi tai laitteellesi.