Tästä ei koskaan tullut samanlaista kuin Assassin’s Creed 2:sta. Tämä oli yksi ensimmäisistä ajatuksistani, kun sain valmiiksi Assassin’s Creed Miragen, sarjan pitkään kehutun paluun muotoon, joka muokkaa sitä, miksi nuo varhaiset Creed-pelit ovat parhaita stealth-pelejä ikinä. Siinä minulla oli hauskaa piileskellä jälleen kattohökkeleissä, repiä etsintäkuulutuksia ja juhlia suosikkimurhaajatyökaluni paluuta Ubisoftin kauniisti nostalgisessa tarjouksessa, jota ei voi pitää muuna kuin nostalgisena. Mutta kun tarina alkoi päättyä, huomasin, että minulla ei ollut mitään ongelmaa jättää hyvästejä – sekä Basimille että sille, miten asiat olivat ennen.
Mirage teki jotain odottamatonta. Sen sijaan, että se olisi voimistanut kaipuuta Ezion ja Altairin päiviin, tunsin oloni tyytyväiseksi. Mirage on muistutus siitä, miten pitkälle Ubisoft on vienyt pelisarjaa näinä 16 vuotena, muistutus siitä, ettei se ole unohtanut, mistä se alkoi. Ehkäpä tämä oli juuri se, mitä julkaisija tarvitsi rauhoittaakseen meitä ennen kuin se katsoi tulevaisuuteensa. Olipa tuo tulevaisuus sitten osittain tai kokonaan RPG-muotoinen tai ei, olen tehnyt rauhan sen tosiasian kanssa, etten enää koskaan pääse liikuttamaan Ezion lihavia pikkuvauvan nyrkkejä ensimmäistä kertaa, ja on aika lopettaa lohikäärmeen jahtaaminen.
Näkemiin ja hyvää yötä
(Kuvan luotto: Ubisoft)Liity veljeskuntaan!
(Kuvan luotto: Ubisoft)
Näin rankkaamme parhaat Assassin’s Creed -pelit vuodesta 2007 tähän päivään.
Bagdadin halki parkouraaminen on kaipaamani jäähyväiset vanhan koulukunnan AC:lle. Assassin’s Creed Mirage on yhtä lailla fanipalvelua ja kaivattua räjähdystä menneisyydestä, ja se onnistuu tuomaan takaisin kaikki ne asiat, joita olet saattanut kaivata viime peleistä. Samaan aikaan se tuo esiin sen raukean totuuden, että emme enää koskaan saa klassisen Creedin kaltaista peliä. Ei ainakaan oikeastaan, sillä sekä Ubisoft että sen pelaajakunta ovat kehittyneet sen jälkeen.
Ja syystäkin. Yksinkertaisiin mekaniikoihin – vapaaseen juoksuun, parkouriin, sosiaaliseen hiiviskelyyn ja mustan laatikon tehtäviin – pelkistettynä Mirage seisoisi ylpeänä sarjan suosikkien rinnalla. Se tekee loistavaa työtä antaessaan pelaajille juuri sitä, mitä he ovat pyytäneet sen jälkeen, kun sarja koki RPG-muutoksen Originsin myötä: pienempiä karttoja, tiukempaa keskittymistä salamyhkäisyyteen ja sitä, että saisi olla jälleen todellinen salamurhaaja. Kaikki nämä asiat täyttyvät, mutta jotain puuttuu, ja se on yksinkertaisesti innovaatio.
Mirage on tervetullut tauko Assassin’s Creed Valhallan ylivoimaisesta roolipelien rönsyilystä, vaikka se, että se oli alun perin tarkoitettu Valhallan DLC:ksi, ei ole minulta pois. Mirage nimittäin toistaa klassisen AC:n silmukan, mutta kaikkialla on pieniä merkkejä siitä, että ajat ovat jo muuttuneet. Miragen tuttu käyttöliittymä ja tehtävien HUD on lainattu suoraan edeltäjältään, mikä ei ole lainkaan huono asia, mutta muistuttaa ajasta ja paikasta, jossa pelaan Miragea.
(Kuvan luotto: Ubisoft)
Mirage on muistutus siitä, kuinka pitkälle Ubisoft on vienyt pelisarjaa näinä 16 vuotena, muistutus siitä, ettei se ole unohtanut, mistä se alkoi.
Eivorin seikkailut viikinkien Euroopassa ovat yhä tuoreessa muistissa, ja se aiheuttaa jopa lievän nyrpistyksen silloin tällöin, kun unohdan vahingossa, että juokseminen toimii eri tavalla tässä DLC:stä muuttuneessa pääosanimikkeessä. Basim voi lapioida marjoja saadakseen terveyttä, lähettää kotkansa etsimään vihollisia ja salaisuuksia, ja työskentelemme edelleen kompassin eikä minimapin avulla.
AC:n klassisen ja modernimman pelimekaniikan yhdistämisellä on minuun kummallinen vaikutus, sillä se esittelee julkaisijan menneisyyden sen nykyisyyden rinnalla ja osoittaa jyrkät erot. Mirage on puhdas ja selkeä osoitus siitä, että Ubisoftilla on varmasti edellytykset luoda lisää Assassin’s Creed 1:n tai 2:n kaltaisia pelejä; se on vain tavallaan ohittanut sen pisteen, ja ehkä me kaikki olemme.
Minulle Mirage on sydämellinen jäähyväinen vanhalle, jonka tarvitsin palauttamaan uskoni Ubisoftiin. Nyt kun odotamme Assassin’s Creed Codename Redin ja Assassin’s Creed Codename Hexen kaltaisia pelejä, joista ensimmäinen on vahvistettu roolipeliksi, Ubisoftilla näyttää olevan hyvät mahdollisuudet jatkaa matkaansa hyvässä uskossa. Roolipohjaiset Creed-pelit saattavat olla suurempia eivätkä välttämättä sen vuoksi parempia, mutta ne osoittavat, että Ubisoft innovoi jatkuvasti omaa kaavaansa, eikä se lopettanut stealth-painotteisten pelien tekemistä meidän kiusaksemme. Mirage antaa meille hetken aikaa arvioida tätä, kuinka pitkälle julkaisija on päässyt ja kuinka pitkälle on vielä menossa. Nyt kun olemme saaneet nostalgiakipinämme, se voi ehkä palata takaisin kurssille.
Tutustu näihin tuleviin Ubisoftin peleihin, joita kannattaa pitää silmällä, Skull and Bonesista Star Wars Outlawsiin.