Rakastan hahmojen luomista peleissä. En voi edes alkaa laskea, kuinka monta tuntia olen vuosien varrella viettänyt hahmojen luomisohjelmissa olevien vaihtoehtojen läpikäymisessä, ja osittain siksi Baldur’s Gate 3:een sukeltaminen on niin jännittävää. Sen perusteella, mitä olen tähän mennessä nähnyt, Larianin hahmonrakentaja näyttää vaikuttavan monipuoliselta ja laajalta, ja siinä on vaihtoehtoja, joilla voit muokata päähenkilösi lähes jokaista osa-aluetta – ulkonäöstä taustaan, luokkaan ja taitoihin. Teenkö kuitenkin itseni uudessa Baldur’s Gate -seikkailussa? Se on suuri kysymys. Minun tapauksessani vastaus siihen on lähes aina ei.
Koska sekä Starfieldissä että Baldur’s Gate 3:ssa voimme luoda ja muokata oman hahmomme, se on saanut minut pohtimaan historiaani roolipelien kanssa, kun on kyse pelattavan päähenkilön herättämisestä henkiin. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – kuten Pokemon, Animal Crossing ja Story of Seasons – en koskaan tee itseäni pelaamissani peleissä. Uskon vakaasti, että on uskomattoman tärkeää, että voimme halutessamme tehdä itsemme kaltaisen hahmon, ja kannatan aina monimuotoisuuden lisäämistä, jotta jokainen voi nähdä itsensä heijastuvan kuluttamassaan mediassa. Useimmiten haluan kuitenkin uppoutua mielikuvitukseen, jossa pelaan roolipeliä jonain, joka on minua paljon siistimpi ja kiinnostavampi.
Fantasian muodostaminen
(Kuvan luotto: Bethesda)Hopeakieli
(Kuvan luotto: Larian Studios)
Miksi ensimmäinen Baldur’s Gate 3 -pelisi pitäisi olla bardi, D&D:n huonoin luokka
Ehkä tämä kertoo enemmän mielipiteestäni itsestäni kuin mistään muusta. Mutta puhuttuani ystävien kanssa tosielämässä ja luettuani Redditissä aiheesta käytyjä keskusteluja, ymmärrän, että yhtälön molemmat puolet ovat kiinnostavia. Jotkut, kuten minä, haluavat eksyä roolipelien fantasiaan ja päästä hetkeksi pois omasta itsestään, kun taas toiset pitävät uppoutuvampana sitä, että he voivat olla itse pelissä oma itsensä. Ja ymmärrän täysin jälkimmäisen lähestymistavan tietyiltä osin.
Olen aina tehnyt pienen version itsestäni Animal Crossingissa juuri tästä syystä. Kukapa ei haluaisi olla AC:n mukavassa maailmassa ja ystävystyä suloisten naapureiden kanssa, jotka ovat aina iloisia nähdessään sinut? Animal Crossing: New Horizons auttoi minut pandemian yli, aivan kuten se auttoi monia muitakin. Voin olla oma itseni paikassa, joka tuntui turvalliselta, ja löytää hieman seuraa ja lohtua, kun en muuten todellisuudessa olisi voinut.
Story of Seasonsin äskettäinen uusintaversio täytti myös lapsuuden toiveeni siitä, että voisin olla aidosti oma itseni maatilalla, jolla olin viettänyt niin paljon aikaa – toisin kuin alkuperäisen pelin oletusarvoinen mieshahmo. Ja Pokemonissa nimesin aina kouluttajani itseni mukaan ja yritin mallintaa heidän ulkonäkönsä itsestäni. Lapsena muistan toivoneeni, että Pokemon olisi ollut todellinen, joten on järkevää, että halusin yrittää olla oma itseni ympäristössä, jossa halusin niin epätoivoisesti olla olemassa.
(Kuvan luotto: Nintendo)
”Riippumatta siitä, mitä päätän tehdä, on tärkeintä, että minulla on mahdollisuus valita, kun kaikki on sanottu ja tehty, eikö niin?”
Koska olen aina ollut kiinnostunut avaruudesta, ymmärrän, miksi Starfieldin kaltaisessa pelissä haluaa olla oma itsensä. Totta puhuen minusta ei tule koskaan astronauttia, joten jos pelaan Starfieldissä, voin ainakin kuvitella ohjaavani omaa avaruusalustani – ja lisäksi saan kuulla, kun seuralainen Vasco sanoo nimeni. En kuitenkaan koskaan tehnyt itsestäni hahmoa Oblivionissa, Skyrimissä tai Fallout 4:ssä, enkä usko, että teen sitä Bethesdan uusimmassa tulevassa pelissä.
Ehkä se johtuu Animal Crossingin kaltaisten pelien herättämästä turvallisuudentunteesta, mutta jostain syystä en halua pelata itseäni isommissa roolipeleissä. Eksyn mieluummin mielikuvitukseen siitä, että olen mieluummin omaperäinen hahmo, jonka olen itse luonut, kuin pelillinen versio itsestäni. Olen varma, että heijastun tekemissäni valinnoissa, mutta suurimmaksi osaksi nautin roolipelinäkökulmasta ja siitä, että sen avulla pääsen hetkeksi irti itsestäni. Olipa kyseessä sitten osittain vakiintunut hahmo, jota voin muokata, kuten Shepard Mass Effectissä, tai hahmo, jolle annan nimen ja jonka muokkaan kokonaan, kuten Dragonborn Skyrimissä, astun näihin virtuaalimaailmoihin ja jätän itseni taakseni.
On mielenkiintoista lukea ja kuulla, mihin muut pelaajat taipuvat hahmonluonnissa. Riippuu se sitten pelityypistä, siitä, kuinka hyvä hahmonluoja on, tai siitä, millaista kokemusta haluamme, on selvää, että on monia syitä siihen, miksi monet luovat tai eivät luo itseään peleissä – jopa täällä GamesRadar+:n tiimissä, kuten pian opin. Vaikka todennäköisesti teen edelleen alkuperäisen hahmon sekä Starfieldiin että Baldur’s Gate 3:een, en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan hahmonluojaa ja näkemään, millaisia muita hahmoja pelaajat herättävät henkiin. Riippumatta siitä, mitä päätän tehdä, valinnanmahdollisuus on loppujen lopuksi tärkeintä, eikö totta?
Päätätkö, minkä hahmon luot Baldur’s Gate 3:ssa? Tutustu kaikkiin Baldur’s Gate 3:n luokkiin, Baldur’s Gate 3:n taustoihin ja Baldur’s Gate 3:n taitoihin.