Fort Solisin alkutunnilla louhitaan kova scifi-suoni. Se sijoittuu Marsiin ja kulkee samaa reittiä kuin The Expanse tähtiin; teollisia puitteita ja kovaa työtä tekeviä, työnsä hoitavia ihmisiä, joita avaruus ei todellakaan vakuuta. Se tekee pelaamastani ensimmäisen tunnin mysteeristä sitäkin mielenkiintoisemman, sillä siinä on paljon maanläheisempi ja väsyneempi ”minulla ei ole aikaa tähän paskaan” -tunnelma sen sijaan, että joku heittäisi kätensä ilmaan ja julistaisi: ”ALIENS”.
Tarkoitan… se saattaa olla avaruusolentoja. Olen pelannut vasta ensimmäisen tunnin, mutta jos se on, niin insinööri Jack Leary – jota Red Dead Redemption 2:n Roger Clark esittää – tulee olemaan todella vihainen siitä. Hänen pitäisi olla huomenna lomalla ja hän tutkii läheisen Fort Solisin hätäkutsua innokkaasti kuin vanhempi, joka on sanottuaan ”älä pakota minua tulemaan sinne”, mutta hänet on todellakin pakotettu tulemaan sinne.
Mars hyökkää
Se on hidasta menoa, ja Jack kulkee Solisin tyhjillä käytävillä, tutkimustukikohdan tyhjillä käytävillä, joka on lähettänyt avunpyynnön ja sitten pimennossa. Se on täynnä tunnelmaa, ja se alkaa laajoilla näkymillä punaisen planeetan pölymyrskyistä ja Solisista, joka murtautuu juhlallisesti pilvien läpi kuin ihmisen tekemä vuori. Pelaamani avausluku kantaa hyvin Jackin ja hänen omalle asemalleen jättämänsä työparin, Jessin (Julia Brownin esittämänä), välisiä keskusteluja. Suurin osa soittamastani pelistä riffaa näiden kahden vuoropuhelua Jackin tutkiessa, ja nämä kaksi keskustelevat rennolla ystävyydellä, joka täyttää tyhjissä huoneissa vaeltelun runsain mitoin.
Peli on vaikuttavan näköinen, kun kaikki tämä tapahtuu, ja sen kiillotustaso on indie-juuria, 10-15 hengen tiimiä ja viiden tunnin peliaikaa peittävä. Käsikirjoittaja ja ohjaaja James Tinsdalen mukaan tämä johtuu osittain erittäin tiukasta suunnittelusta ja keskittymisestä: ”Meidän oli tehtävä jotain, jonka voisimme tehdä kahdessa tai kolmessa vuodessa 10-15 hengen voimin ja joka olisi mielenkiintoinen, [jotta] ihmiset kiinnittäisivät siihen huomiota. Mutta ei niin epätavallinen, että kustantajamme ei allekirjoittaisi sitä”. Tämä keskittyminen on luonut tutkittavia tiloja, jotka ovat hienosti yksityiskohtaisia ja tunnelmallisia ja jotka rakentavat uskottavan maailman tutkimusten ympärille.
Sitä on auttanut se, että tämä ratsastaa Unreal 5:n varhaisten pelien aallonharjalla (Tinsdale kertoo, että he aloittivat työnsä, kun Unreal 5 oli vielä alfa-asteella). Yksi osa-alue, jossa tämä tekniikka ja viimeistely todella näkyy, ovat videopäiväkirjat, joita löydät tutkimusten aikana. Pelaamani ajan ainoa elämä, jonka löysin tyhjältä asemalta, oli henkilökohtaisten päiväkirjojen kautta kadonneilta ihmisiltä, joiden piti johtaa asemaa. Kasvojen esitykset ovat todella vahvoja, ja niissä on paljon vivahteita pienimmästäkin silmien supistamisesta tai huulten kiristämisestä. Sitä tukevat myös todella luonnolliset esitykset – ihmiset kompastuvat sanoihin ja mutisevat ajatellessaan ääneen. Voit melkein nähdä ajatusten muodostuvan, kun he puhuvat tapahtumista.
(Kuvan luotto: Fallen Leaf)
(Avaruus)mökkikuume
Troy Baker ilmestyy tässä vaiheessa, ja hän näyttelee lääkintäupseeri Wyattia joissakin löydettävissä päiväkirjoissa – myös hän on nyt kadonnut, mutta hän on myös selvästi ottanut yhteen joidenkin aseman avainhenkilöiden kanssa. Kun löydät lisää videoita, hän selittää, että henkilökunta sairastuu, koska he rikkovat määräyksiä tehdäkseen lisävuoroja ja saavat säteilymyrkytyksen altistuttuaan auringolle. Hän on yhä vakuuttuneempi siitä, että jotain on tekeillä, mitä häneltä salataan, ja eräässä tallenteessa hän puhuu kuulevansa yöllä asioita. Hän epäilee salaisia toimituksia, ja hän näyttää kaksinkertaistavan salaliittoteoriansa. Mutta toisessa lokikirjoituksessa hän tunnustaa, että hänellä on vaikeuksia olla erossa perheestään ja näyttää siltä, että hänellä on hieman silmät nykivä juttu meneillään…
Vaikka hieno visuaalinen ilme ja naturalistiset suoritukset luovat näyttämön, todellinen vetonaula on mysteeri siitä, mitä oikeasti tapahtuu. Tiedän toistaiseksi vain, että meneillään on jonkinlainen toistaiseksi selittämätön tutkimus, johon Troyn hahmo, Wyatt, on tyytymätön. Jotenkin se on johtanut hätäkutsuun ja siihen, että saavun tutkimaan tyhjiä käytäviä ja yrittämään selvittää, minne kaikki ovat menneet. En spoilaa tässä mitään, mutta siellä on verta, nimenomaan ”pahoja asioita on tapahtunut täällä” -määriä, ja ainakin yksi ruumis alkutunnin loppupuolella.
(Kuvan luotto: Fallen Leaf)
Se on hyvä alku, ja siinä on hyvin samanlainen painoarvo ja tunnelma kuin jonkin uuden kauden avausjaksossa. Juuri tällaista rakennetta kehittäjä Fallen Leaf tavoittelee, sillä se pyrkii peliin, joka vetoaa enemmän tv-sarjojen kaltaiseen tarkkaavaisuuteen. Tutkiskelun ja mysteerien aikana on hyviä esityksiä ja dialogia, ja tuntuu kuin ohjaisit näyttelijöitä tarinan läpi yhtä lailla kuin pelaisit perinteistä peliä. Ainoa asia, josta en ole 100-prosenttisesti samaa mieltä, on kerronnan keskittymisen kannalta välttämätön kiinteä ja melko hidas kävelynopeus. Pelissä ei ole mahdollisuutta juosta tai edes kevyesti hölkätä, mikä pakottaa sinut päättäväiseen ja tasaiseen vauhtiin, joka aktiivisesti lannisti minua poikkeamasta polulta. Mysteeripelin luulisi olevan täynnä tutkimusmatkailua, mutta kun pimeän nurkan tutkimisesta palaaminen kestää niin kauan, oppii pian pitämään kiinni annetuista tavoitteista.
Hidas kulkeminen ei kuitenkaan riitä estämään minua ottamasta selvää lisää. Pelaamassani pelissä on aitoa vetoa, joka jättää minut uteliaaksi ottamaan selvää, mitä oikeasti on tapahtunut. Etenkin luvun 1 cliffhanger-loppu, jota en kerro tässä. Vauhtia helpottaa myös jatkuvasti lempeä ja mukaansatempaava edestakainen keskustelu Roger Clarkin Jackin ja Julia Brownin Jessin välillä, kun he tutkivat asiaa. Sitä rikkoo myös jonkin verran harkittu toiminnan käyttö juonen eteenpäin viemiseksi. Vaikka muutamista myöhäisistä luvun yllätyksistä huolimatta pelaamassani pelissä oli pitkälti rauhallinen tahti kehittyvän trillerin tunnelmassa, mutta jos olet oikealla tuulella, siinä on kasvava palo, jonka haluat nähdä loppuun asti. Totuus, mikä se sitten onkin, selviää, kun Fort Solis julkaistaan 22. elokuuta.