Ohjaaja Christopher Nolanin uusin elokuva sukeltaa jälleen kerran tieteen maailmaan, ja seuraa näin hänen tunteikkaan odysseiansa Interstellar ja toimintaspektaakkelinsa Tenet jalanjäljissä. Se on asia, joka on kiehtonut elokuvaohjaajaa jo pitkään, joten ei ole yllätys, että atomipommin isä J. Robert Oppenheimer olisi aihe, jota hän tutkisi.
Oppenheimer työntää meidät siis fyysikon maailmaan, kun tutkimme hänen elämänsä tapahtumia ja hänen ratkaisevaa rooliaan ydinaseiden kehittämisessä. Siksi ei ollut mikään järkytys, että istuin lehdistönäytöksessä kenenkään muun kuin professori Brian Coxin takana, joka on sittemmin twiitannut pitävänsä elokuvaa ”mestariteoksena”. Meidän, joilla ei ole tieteellistä mieltä (kuten minulla, joka kesti viikon A-tason fysiikan), ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä Nolan varmistaa, kuten aina, että kaikki on helposti lähestyttävää.
Armeija ja koko hänen tuttu eetoksensa on vain pois ikkunasta…
Avainasemassa on kenraali Leslie Grovesin hahmo, jota esittää aina fantastinen Matt Damon, ja hänellä on ratkaiseva rooli yleisön saamisessa mukaan tähän tarinaan. Aivan kuten me, Groves joutuu monimutkaiseen tiedemaailmaan, kun hänelle annetaan tehtäväksi johtaa Manhattan-projektia – se on ympäristö, johon hän ei ole tottunut eikä oikein ymmärrä.
GamesRadar+:lle puhuessaan Damon selitti meille, että hän näki tämän muutoksen olevan melkoinen shokki Grovesille: ”Luulen, että hän tunsi itsensä lastentarhanopettajaksi suurimman osan ajasta, tiedemiehet olivat aivan sekaisin, mutta hän tarvitsi heitä. Hän ei olisi voinut saavuttaa sitä, mitä piti ilman heitä. Mutta hauskinta siinä on se, että he eivät noudattaneet komentoketjua. Armeija ja koko eetos, johon hän on tottunut, on aivan poissa ikkunasta näiden kavereiden kohdalla, joten Chrisillä [Nolanilla] oli paikka pistää hieman keveyttä ja samalla pysyä samalla täysin uskollisena historialle.”
(Kuvan luotto: Universal Pictures)
Kuten Damon tuossa toteaa, Groves tuo myös ”keveyttä” kolmituntiseen ahdistavaan eepokseen, joka kyseenalaistaa sen, tuhosivatko näiden miesten ja naisten teot maailman. Naurut tulevat sitten vain hirttohuumoriksi luonnehdittavasta huumorista, mutta Damon antaa silti nokkelia one-linereita.
Se auttaa pyöristämään hahmoa, jolla ei muuten olisi mitään lunastavia ominaisuuksia, varsinkin kun hänellä ei näytä olevan minkäänlaisia syyllisyydentunteita seurauksista, joita atomipommin toimittamisesta Yhdysvaltain hallitukselle aiheutui. Toisin kuin Oppenheimer, jota tekojensa tulokset vainoavat, Groves jatkaa Trinity-kokeen päätyttyä yksinkertaisesti eteenpäin, koska hänen työnsä on tehty.
Meille esitetään yksi vuosisadan tärkeimmistä moraalisista kysymyksistä, eikä hän epäile lainkaan päätöksiään…
For Damon, this was the draw of the character: ”That’s what I found so fascinating about him. I don’t think that he reflected on it at all which is an amazing thing. When you think about it, we are presented with one of the most important moral questions of the century and he doesn’t doubt his decisions at all. But I think I also empathised with his position. It’s like, he was not wrong to want secrecy and compartmentalization when you are talking about the fate of the entire human race, you don’t want those secrets getting out, so I understood how he felt. I thought that was really interesting to play in the sense that, he was very sure of himself. Nobody liked him, he didn’t care at all. Literally all these people and scientists wrote books and everybody talked about how much they hated this guy. But he and Oppenheimer just had a great dynamic.”
Tässä vaiheessa hänen näyttelijäparinsa Emily Blunt, joka oli haastattelua varten näyttelijän parina, purskahti nauramaan jo pelkästä ajatuksesta, että ihana Damon näyttelee jotakuta, jota niin vihattiin. Vaikka hän sanoo, että ”kukaan ei pitänyt” Grovesista, myönnän, että minusta hän oli ajoittain varsin sympaattinen, Blunt nyökkäsi myöntävästi ja tiivisti sitten asian täydellisesti hämmentyneelle Damonille: ”Se johtuu siitä, että näyttelet häntä! Olet niin hauska, karismaattinen ja yhtä lämmin kuin kylmä hänen kanssaan, se on todella ihanaa”.
Ja no, hän on pirun oikeassa!
Oppenheimer ilmestyy Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen elokuvateattereihin 21. heinäkuuta. Lisää elokuvasta voit lukea ohjaaja Christopher Nolanin ja näyttelijä Emily Bluntin haastattelusta.
Katso sillä välin oppaamme muista vuoden 2023 ja sen jälkeisten vuosien jännittävimmistä tulevista elokuvista.