Tämä suloinen pieni murhaaja on arvoitukseen kääritty mysteeri, joka on kääritty unohtumattomaan hahmosuunnitteluun. Sarja robotteja, joita kauko-ohjaa ihmismurhaaja? Puhuva karhu, jolla on joukko mekaanisia kaksoisolentoja? Aistiva tekoäly, jolla on loputon määrä itsetuhoisia karhuavatareita?
Kolme peliä myöhemmin emme vieläkään tiedä. Kolmas peli vain syventää mysteeriä. Kuka tai mikä tahansa Monokuma onkaan, se on tappaja. Lukiolaisia, ei vähempää! Silti tämä on helppo unohtaa (tai ainakin jättää vähemmälle huomiolle) Danganronpaa pelatessa. Heidän äänessään on leikkisä mutta pahansuopa kimmoke, ja heidän naurunsa – puhuhuhu! – ei ole koskaan kaukana.
Karhun välttämättömyys
(Kuvan luotto: Spike Chunsoft)PALAUTTAISITKO?
(Kuvan luotto: Spike Chunsoft)
Danganronpa-sarjan luoja kertoo, että he saattavat palata sarjan pariin tulevaisuudessa
Monokuman identiteetille tappamista tärkeämpiä ovat kiistatta hirveät sanaleikit, joita heittelevät joka paikkaan. Ne sopisivat hyvin tänne. Tiedäthän, lukuun ottamatta murhaamista ja kidnappaamista.
Tuo kieroutunut huumori tekee terrorisoivasta teddystä yhtä lailla viehättävän ja pelottavan. Vaikka Monokuma pakottaa joukon tuntemattomia ihmisiä tappavaan tilanteeseen, hän kieltäytyy ottamasta sitä vakavasti. Koko juttu muuttuu peliksi, sarjaksi todellisia murhamysteerejä, jotka eivät lopu ennen kuin yksi ihminen on jäljellä… tai kaikki ovat kuolleet.
Murhat – ainakin ne, jotka tekee pehmoinen pääsuunnittelija – ovat räiskyviä, monimutkaisia ja tumman huumorin sävyttämiä. Karhu personoi jokaisen uhrin mukaan. Monokuman tekoja on mahdoton puolustella, mutta karhu/robotti/AI/ihminen/mikälie itse?
Yksi kaunokirjallisuuden mieleenpainuvimmista roistoista, ja sitä on helppo juhlia.
Tämä juttu ilmestyi ensimmäisen kerran PLAY-lehdessä – Tilaa se täältä, niin säästät kannen hinnassa, saat yksinoikeudella kannet ja se toimitetaan joka kuukausi kotiovellesi tai laitteellesi.