Tämä artikkeli sisältää spoilereita Netflixin 3 Body Problem. **
Netflixin 3 Body Problemissa oli aina pro… ongelmia. Miten se ei voisi olla? Luojilla David Benioffilla ja D. B. Weissillä on paljon pelissä Game of Thronesin jatko-osana, ja heillä on etenkin paljon todistettavaa tuon sarjan katastrofaalisen viimeisen kauden jälkeen. Ainakin he ovat tunnettuja siitä, että he sovittavat sovittamatonta, sillä näin monet Liu Cixinin alkuperäisen kirjatrilogian fanit kuvaavat lähdemateriaalia, koska tämä saaga on niin tiivis ja tiedepainotteinen. Sitten on vielä Kiinan oma kilpaileva adaptaatio – nimeltään Three-Body – joka on paljon uskollisempi kirjoille kiinalaisten teemojen ja huolenaiheiden osalta (tai ainakin niin paljon kuin se voi olla, koska kulttuurivallankumouksen ympärillä jatkuva sensuuri näyttelee suurta roolia elokuvan alkupuolella).
Tämä johtaa meidät neljänteen, paljon suurempaan ongelmaan, joka koskee 3 Body Problemia. Nimittäin tapa, jolla Netflixin adaptaatiossa tehdään tekstiin laajoja muutoksia, joissa länsimainen näkökulma keskittyy tämän eepoksen ytimessä olevan kiinalaisen tarinan sijaan. Aiheen muokkaamisessa paremmin live-actioniin sopivaksi ei sinänsä ole mitään väärää, varsinkaan kun lähdemateriaali on niin kömpelöä kuin 3 Body Problemissa, mutta kun toiminta siirretään Englantiin ja lähes kaikki päähenkilöt kirjoitetaan uudelleen, jotain häviää käännöksessä.
Olitpa lukenut kirjan tai et, tämä uusi ryhmä, joka kutsuu itseään ”The Oxford Five” -nimellä, ei ole erityisen hyvin hahmoteltu. Vaikka samaa voi sanoa joistakin Cixinin romaanien hahmoista, kyseisten brittien tylsä ja kaksiulotteinen vetovoima saa meidät miettimään, miksi tämä muutos ylipäätään tehtiin. Emmekö ole oppineet muista Hollywood-tuotannoista, kuten Ghost in the Shell -elokuvasta – ja Netflixin omasta Cowboy Bebopista – että on suuri riski muuttaa asioita liikaa eri kulttuureissa?
Suuret muutokset
(Kuvan luotto: Netflix)
Tämä artikkeli sisältää spoilereita Netflixin 3 Body Problem. **
Netflixin 3 Body Problemissa oli aina pro… ongelmia. Miten se ei voisi olla? Luojilla David Benioffilla ja D. B. Weissillä on paljon pelissä Game of Thronesin jatko-osana, ja heillä on etenkin paljon todistettavaa tuon sarjan katastrofaalisen viimeisen kauden jälkeen. Ainakin he ovat tunnettuja siitä, että he sovittavat sovittamatonta, sillä näin monet Liu Cixinin alkuperäisen kirjatrilogian fanit kuvaavat lähdemateriaalia, koska tämä saaga on niin tiivis ja tiedepainotteinen. Sitten on vielä Kiinan oma kilpaileva adaptaatio – nimeltään Three-Body – joka on paljon uskollisempi kirjoille kiinalaisten teemojen ja huolenaiheiden osalta (tai ainakin niin paljon kuin se voi olla, koska kulttuurivallankumouksen ympärillä jatkuva sensuuri näyttelee suurta roolia elokuvan alkupuolella).
Tämä johtaa meidät neljänteen, paljon suurempaan ongelmaan, joka koskee 3 Body Problemia. Nimittäin tapa, jolla Netflixin adaptaatiossa tehdään tekstiin laajoja muutoksia, joissa länsimainen näkökulma keskittyy tämän eepoksen ytimessä olevan kiinalaisen tarinan sijaan. Aiheen muokkaamisessa paremmin live-actioniin sopivaksi ei sinänsä ole mitään väärää, varsinkaan kun lähdemateriaali on niin kömpelöä kuin 3 Body Problemissa, mutta kun toiminta siirretään Englantiin ja lähes kaikki päähenkilöt kirjoitetaan uudelleen, jotain häviää käännöksessä.
Olitpa lukenut kirjan tai et, tämä uusi ryhmä, joka kutsuu itseään ”The Oxford Five” -nimellä, ei ole erityisen hyvin hahmoteltu. Vaikka samaa voi sanoa joistakin Cixinin romaanien hahmoista, kyseisten brittien tylsä ja kaksiulotteinen vetovoima saa meidät miettimään, miksi tämä muutos ylipäätään tehtiin. Emmekö ole oppineet muista Hollywood-tuotannoista, kuten Ghost in the Shell -elokuvasta – ja Netflixin omasta Cowboy Bebopista – että on suuri riski muuttaa asioita liikaa eri kulttuureissa?
Suuret muutokset
(Kuvan luotto: Netflix)
Tämä tylsyys voitaisiin ehkä antaa anteeksi, jos ei olisi kyse siitä, miten tämän kerran luontaisesti kiinalaisen tarinan harvoja jäljellä olevia aasialaisia hahmoja kohdellaan. Benedict Wongin Da Shiä lukuun ottamatta useimmat heistä ovat vielä alikehittyneempiä kuin heidän ei-aasialaiset kollegansa, ja tärkeintä, tiedemiestä, joka käynnisti tämän muukalaisinvaasion, käsitellään kyseenalaisesti loppuun asti. Zine Tseng ja Rosalind Chao ovat molemmat erinomaisia Ye Wenjien nuorempana ja vanhempana versiona, ja he tekevät paljon käsillä olevalla materiaalilla, mutta se, mitä heidän hahmolleen tapahtuu seitsemännen jakson lopussa, on vähintäänkin pettymys.
Palattuaan laboratorioon, jossa hän otti ensimmäisen kerran yhteyttä trisolaareihin kaikki ne vuodet sitten, Wenjie on päättänyt, että on aika hypätä läheiseltä kallion reunalta ja tappaa itsensä, mutta sitten Tatiana, muukalaisjoukkojen agentti, saapuu paikalle antaakseen hänelle ”paremman, lempeämmän” kuoleman. ”Olet tehnyt niin kovasti töitä”, Tatiana sanoo, kun he katselevat yhdessä viimeistä auringonlaskua. ”Ansaitset levon.” Se on totta, mutta Wenjie ansaitsee muutakin.
Loppu on toki kaunis, mutta kun ainoa merkittävä kiinalaissyntyinen hahmo poistetaan sarjasta, josta on jo poistettu niin paljon kiinalaista kulttuuria, menetys tuntuu entistäkin voimakkaammin. Tämä ja tuskallinen esimerkki fridgingistä – kun alikehittynyt naishahmo tapetaan miehen motivoimiseksi – joka tapahtuu heti kahdeksannessa jaksossa sattuneen auto-onnettomuuden jälkeen, tuo mieleen joitakin samoja ongelmia, joita Game of Thronesissa oli Missandein kaltaisten hahmojen kohtelussa.
Rekisteröidy GamesRadar+-uutiskirjeeseen
Viikoittaiset digestit, tarinoita rakastamistasi yhteisöistä ja paljon muuta tietoa
Ota minuun yhteyttä muiden Future-brändien uutisilla ja tarjouksillaVastaanota meiltä sähköpostia luotettavien kumppaneidemme tai sponsoreidemme puolestaLähettämällä tietosi hyväksyt käyttöehdot ja tietosuojakäytännön ja olet vähintään 16-vuotias.