”Voisiko tämä tapahtua? Ehdottomasti”, sanoo Sylvester Stallone First Bloodin DVD-kommentaarissa. Siinä piilee vuoden 1982 elokuvan sydäntä sykähdyttävimmän toimintakohtauksen salaisuus. No, se ja se, ettemme ole koskaan ennen nähneet vastaavaa.
Tunnette kohtauksen, se on ikoninen. Mutta kerrataanpa silti: Vietnamin veteraani John Rambo (Stallone) on pidätetty irtolaisuudesta, kun hän kulkee Hopen vuoristokaupungissa Washingtonissa. Seriffi Teaslen (Brian Dennehy) ja hänen miehiensä raa’asti huonosti kohtelema Rambo karkaa poliisiasemalta ja joutuu metsään poliisien ja koirien jäljittämäksi, kunnes hän roikkuu jyrkänteellä.
Sadistinen apulaiskersantti Art Galt (Jack Starrett) saapuu paikalle helikopterilla ja alkaa ampua… ja sitten Rambo ponnahtaa jyrkänteeltä alas ja syöksyy alas, alas, alas, alas, puuhun, jonka oksat katkaisevat hänen putoamisensa niin, että hän saa vakavia vammoja (erittäin vaikutusvaltainen itsemurhakohtaus), mutta ei kuole.
Kun elokuvaa katsottiin 1980-luvulla, kukaan ei odottanut hänen hyppäävän. Vaikka tilanne oli kuinka epätoivoinen tahansa, se oli aivan liian törkeää, varsinkin toimintadraamassa, jonka sävy on maanläheinen. Nyt, kun supersankareiden lisäksi myös John Wick, Fast-perhe ja kaikki Liam Neesonin hahmot ovat tuhoutumattomia, tällainen temppu on pakollinen.
Kolmessa otoksessa toteutettu stuntti, jossa stuntmies Buddy Joe Hooker suorittaa syöksyn ja Stallone putoaa puun viimeisen kolmanneksen läpi (häneltä murtui kylkiluu kolmannessa otoksessa), on vaarallista katsottavaa. ”Oli helppo näytellä kipua”, Stallone nyökkäilee muistellessaan, miten hän osui turpeeseen.
Tätä vaaraa, kauhua ja kunnioitusta ei vain saa CGI:tä katsomalla – eivätkä edes Tom Cruisen aidot lavasteet pysty toistamaan sitä, kun näkee tällaisen asian ensimmäistä kertaa. Tämä oli ”mission: improbable” silloin, kun Tom näytteli teiniseksikomediassa Losin’ It.
Kurosawan, Peckinpahin, Hillin, Woon, Cameronin, Mannin ja muiden kaltaisten näyttävämmin koreografioidut toimintakohtaukset ovat tietysti paljon vaikuttavampia. Mutta Rambon hyppyä vastaavaa jännitystä ei ole enää koskaan nähty, kun leukasi putoaa synkronoidusti hänen laskeutumisensa kanssa. Vai johtuuko se vain minusta?
- Johtuuko se vain minusta, vai pitäisikö elokuvissa olla enemmän väliaikoja?
- Olenko se vain minä, vai vaativatko blockbusterit liikaa kotitehtäviä?
- Olenko se vain minä, vai onko ”Emo Parker” -kohtaus Spider-klassikko?