Pelottavin peli, jota olen pelannut koko vuoden aikana, on japanilainen kauhupeli, joka kertoo stalkkaajien ja nettimaineen vaaroista…

Parasocial, Chillia’s Artin uusin indie-kauhupeli, antoi minulle raitistavan katsauksen tuntemattomaan elämään.

Sisältövaroitus: Parasocial [Chilla’s Art] on psykologinen kauhupeli, joka käsittelee ahdistelua ja nettikiusaamista.

Chilla’s Art antoi minulle välähdyksen suositun naispuolisen videopelistreamerin elämästä, jolla on väkivaltainen ahdistelija, enkä ole tuntenut oloani niin kauhistuneeksi ja täysin avuttomaksi pelatessani peliä koko vuonna. Minun on täytynyt elää, vaikkakin täysin turvallisen, virtuaalisen linssin läpi, kauhistuttavaa todellisuutta, jonka monet ihmiset, jotka ovat läsnä verkossa, ja erityisesti naiset, kohtaavat päivittäin.

Jaan kauhugenren usein kahteen eri leiriin, kun yritän päättää, mitä pelata. Haluanko paeta yliluonnolliseen maailmaan, joka on täynnä aaveita ja tuonpuoleisia olentoja, joilla on kykyjä, joita en voi käsittää? Nämä pelit voivat pelottaa minut kuoliaaksi, mutta se on pinnallisempaa pelkoa, joka haihtuu heti, kun lopetan pelaamisen ja saan muistutuksen siitä, että ainakin kaltaiseni skeptikon mielestä pelissä esiintyvä uhka ei ole mahdollinen tosielämässä. Vai haluaisinko mieluummin kohdata vaikean todellisuuden? Valitettavasti reaalimaailmassa on paljon täysin luonnollisia kauhuja, joista voi nähdä painajaisia koko elämänsä ajan. Tällaiset pelit jäävät mieleeni vielä pitkään lopputekstien jälkeen ja saavat minut pyörimään ja pyörimään myöhään yöhön asti.

Kuten olet ehkä jo arvannutkin, Parasocial kuuluu vahvasti jälkimmäiseen kategoriaan. Pelaat Vtuberia, jonka kasvot paljastuvat suoratoiston aikana hakkerin toimesta – mikä itsessään on erittäin häiritsevä ajatus – ja jonka on yhtäkkiä suunnistettava elämässä tietäen, että jokainen varjo hänen kodissaan voi olla tappaja. Hyvin nopeasti käy selväksi, ettei ole ketään, johon voisi luottaa, ei ole paikkaa, jonne voisi juosta turvaan, eikä ole mitään keinoa tietää, ettei sinua tarkkailla haavoittuvimpina hetkinäsi. Tunsin verenpaineeni kohoavan koko sen ajan, kun pelasin tätä armollisen lyhyttä peliä.

Kommenttiosio hiipii

Parasosiaalinen

(Kuvan luotto: Chilla’s Art)Indie Spotlight

Lakeburg Legacies, kaupungin rakentaja x matchmaker

(Kuvan luotto: Ishtar Games)

Lakeburg Legacies on kaupunkirakentaja, joka antaa sinulle jumalallisen hallinnan rakkaudesta

Paitsi että Parasocialin teemat itsessään ovat uskomattoman voimakkaita, puhumattakaan kauhistuttavan uskottavista, myös sen pelottelu on helvetin kekseliästä. Kohtaukset, joissa pelaat pelejä striimissä, ovat niin hermostuttavia, sillä nämä pelit pelin sisällä ovat usein itsessäänkin melko karmivia, mutta ne myös vievät huomiosi pois siitä, mitä takanasi saattaa tapahtua – ja se on yleensä vielä karmivampaa. Puhumattakaan faneidesi karmivista kommenteista, joista yksi teki selväksi, että hän itse oli stalkkeri, kun hän kysyi: ”Nautitko eilisestä kylvystäsi?”. Edellisenä iltana olet kylvyssä, ja vaatteesi varastetaan, kun et ole katsonut. Todella kylmäävää kamaa.

Lue myös  Kuinka pitkä Assassin's Creed Mirage on?

Kuten Chilla’s Artin parhaissa peleissä, pelin sisäisessä vuoropuhelussa näkyvä jankutus, karmivat kasvomallit ja kaikenlaisen äänen täydellinen puuttuminen ympäristön ääniä lukuun ottamatta vain lisäävät ahdistuksen ja pelon tunnetta, kun siirryt alueelta toiselle toivoen, ettei kulman takana odottaisi jotain.

Elävä painajainen

Parasocial

(Kuvan luotto: Chilla’s Art)

Pilaamatta mitään, loppu on näyttävä, ja siinä on yksi stressaavimmista piilopaikkakohtauksista, joita olen koskaan kokenut, ja se huipentuu useisiin lopputuloksiin, jotka vaihtelevat siinä, kuinka perseestä ne ovat. Halusin kokea kaikki loppuratkaisut, mutta kaipasin aidosti taukoa jännityksestä.

Lopussa on vastuuvapauslauseke, jossa määritellään parassosiaalinen suhde ja joka toimii todellisena varoituksena nettimaineeseen liittyvistä vaaroista. Tämä on vain minun mielipiteeni eikä heijasta Chilla’s Artia tai Parasocialia, mutta henkilökohtaisesti toivon, että tällaiset pelit eivät lannista ketään pyrkimästä striimaamisen uralle, vaan sen sijaan ne vain valistavat peliyhteisöä vakavasta asiasta, joka uhkaa sen piiriin kuuluvien oikeiden ihmisten todellista elämää.

Parasocial on Chilla’s Artin toistaiseksi hienoin teos, joka tarjoaa tärkeää, nykyaikaista sosiaalista kommentointia ja herättää tietoisuutta asiasta, joka aivan liian usein jätetään huomiotta peleissä. Kun striimaamisesta tulee yhä suositumpi urapolku videopeleistä innostuneille ihmisille, on ratkaisevan tärkeää tuoda esiin sen ehdottomasti suurin vaara, joka on täysin ominaista kyseiselle ammatille. Ei myöskään haittaa, että viesti on kääritty aidosti pelottavaan, hyvin tehtyyn kauhupakettiin, joka todistaa, että yksi suosikki-indiestudioistani on yhä täydessä iskussa.

Parasocial [Chilla’s Art] on julkaistu nyt PC:lle. Jos haluat lisää, tutustu Indie Spotlight -sarjaamme.

Frenk Rodriguez
Frenk Rodriguez
Hei, nimeni on Frenk Rodriguez. Olen kokenut kirjoittaja, jolla on vahva kyky kommunikoida selkeästi ja tehokkaasti kirjoittamalla. Ymmärrän pelialaa hyvin ja pysyn ajan tasalla uusimmista trendeistä ja teknologioista. Olen yksityiskohtainen ja kykenen analysoimaan ja arvioimaan pelejä tarkasti, ja suhtaudun työhöni objektiivisesti ja oikeudenmukaisesti. Tuon myös luovan ja innovatiivisen näkökulman kirjoittamiseeni ja analyyseihini, mikä auttaa tekemään oppaistani ja arvosteluistani kiinnostavia ja mielenkiintoisia lukijoille. Kaiken kaikkiaan nämä ominaisuudet ovat mahdollistaneet sen, että minusta on tullut luotettava ja luotettava tiedon ja näkemysten lähde pelialalla.