Junamatkalla Glasgow’n keskustasta kotiin eräänä kosteana iltapäivänä vuoden 2011 lopulla istuin vastapäätä miestä, joka oli juuri ostanut Skyrimin. Romanisoimatta muistoa liikaa, en koskaan unohda hänen kasvoillaan näkynyttä ilmettä, kun hän luki pelin kuvauksen laatikon takapuolelta. Hänen silmänsä olivat suuret ja kiinnittyneet, ja hän virnisti hentoisesti tarttuen molemmin käsin kotelon kummallakin puolella olevaan muoviin. Hänen liikkeissään oli ihmettelyn tuntua, kun hän mursi sinetin ja taitteli sisällä olevaa paperikarttaa nimikkokunnasta – olen sittemmin havainnut tämän käyttäytymisen lapsiltani syntymäpäivälahjoja purkaessani – ennen kuin hän piirsi sormellaan viivan Whiterunin ja Winterholdin välille. Kohtaus oli niin täydellinen, että siitä olisi tullut loistava Bethesdan tv-mainos, ellei miehen selän takana olisi ollut lintujen paskan peittämä särkynyt junaikkuna ja ellei graffiteilla koristeltu vaunu olisi haissut kuselle.
Siirryin muutamaa viikkoa eteenpäin, ja saatuani itse viidennen Elder Scrolls -pelin joululahjaksi tyttöystävältäni ymmärsin junamiehen käytöksen täydellisesti. Tuo junamatka teki tilaa vaunumatkailulle yhtä ränsistyneessä kulkuneuvossa. Miehen ja minun tilalla oli Dragonborn ja kolme muuta vankia. Sateisen Glasgow’n sijaan oli luminen Skyrim. Ja se ihmetyksen tunne siirtyi todellisuudesta Tamrieliin. Siirry eteenpäin 12 vuotta, ja pelaajat löytävät yhä tuon erityisen tunteen ensimmäistä kertaa.
Lyhyesti sanottuna: erinomaista peliä on vauhdittanut mahtava modauskene, kukoistava roolipeliyhteisö ja omistautuneet julkaisut lähes kaikilla mahdollisilla alustoilla – mikä tekee Skyrimistä nykyään yhtä legendaarisen kuin taru, jota se julistaa. Starfield taas on kunnianhimoisempi kuin mikään, mitä Bethesda Game Studios on edes luonut. Se on kehittäjän ensimmäinen uusi pelisarja 25 vuoteen, ja se merkitsee selkeää muutosta The Elder Scrolls ja Fallout -dynastioiden sävyissä; fantasiamaat ja postapokalyptinen planeetta maa vaihdetaan lähes rajattomaan avaruuteen ilmakehän yläpuolella.
Starfieldillä on siis kaikki ainekset vastata Skyrimin perintöä. Miksi en siis pääse eroon siitä tunteesta, ettemme puhu siitä enää samoilla termeillä kuin sen high-fantasy-edeltäjästä?
Avaruudessa
(Kuvan luotto: Bethesda Softworks)LIMITLESS
(Kuvan luotto: Bethesda)
Ensimmäinen kokemukseni avoimen maailman avaruuspelistä oli Atari ST:llä 31 vuotta sitten – Starfield on peli, josta olen unelmoinut siitä lähtien…
Tarkoitukseni ei ole olla negatiivinen sen vuoksi, eikä tavoitteeni ole myöskään kaivata tai edes muistella menneisyyttä. Skyrim on hieno, mutta se on myös 12 vuotta vanha. Starfield on loistava, mutta siitä puuttuvat ne innovatiiviset edistysaskeleet, jotka veivät The Elder Scrolls 5:tä ja Fallout 3:a eteenpäin sekä roolipelien että avoimen hiekkalaatikkomaailman osalta. Toisin kuin Todd Howard aiemmin väitti, Starfield ei ole ”Skyrim avaruudessa” – ja vaikka olin epävarma siitä, oliko se hyvä vai huono asia ensimmäisten noin tusinan tunnin virtuaalisen kosmoksen vaellukseni aikana, olen nyt ehdottomasti lähempänä jälkimmäistä, mitä enemmän aikaa vietän tähtien keskellä.
En ole varma, voiko Starfieldiä kutsua polarisoivaksi peliksi, vaikka sen myynti on tähän mennessä ollut huikea ja pelaajamäärät vaikuttavia, mutta mielipiteet jakautuvat täällä GamesRadar+:n kirjoittajien keskuudessa. Viiden tähden Starfield-arvostelussamme scifi-roolipeliä pidetään parhaana, mitä Bethesda on tehnyt sitten Oblivionin, kun taas oppaiden kirjoittaja Will Sawyer arvioi, että Starfield tuntuu Bethesdan hukkaan menneeltä tilaisuudelta keksiä itsensä uudelleen. Itse olen ehdottomasti ollut innostunut Starfieldin valtavasta mittakaavasta, mutta istun luultavasti jossain näiden kahden näkemyksen välissä. Starfield on loistava Bethesdan peli, mutta minusta se ei ole mullistava samalla tavalla kuin jotkut studion aiemmat tuotokset olivat. Esimerkiksi Fallout 3 muutti vanhan koulukunnan isometrisen roolipelin täysimittaiseksi FPS-hiekkalaatikkopeliksi, ja Skyrim kirjoitti uudelleen roolipelien high-fantasiaa koskevat säännöt, ja lukuisat pelaajat käyttivät sitä sisäänpääsynä itse Elder Scrolls -universumiin.
(Kuvan luotto: Bethesda)
”Mutta siinä missä No Man’s Skyn polku kehittymiseen oli alusta alkaen selkeästi määritelty, Starfieldillä ei ole paineita kehittyä samalla tavalla.”
Minulle Starfieldillä ei ole näitä seminaarisia ominaisuuksia. Itse asiassa väittäisin jopa, että Fallout 4 ja sen moninpelimäinen seuraaja Fallout 76 eivät ole yhtä mieleenpainuvia Bethesdan 2000-luvun pelien pantheonissa, vaan niitä nostaa esiin niiden kiinnittyminen hyväksi koettuun pelisarjaan. Jos tarkastelemme muualla scifi-maailman avoimien maailmojen saralla, No Man’s Sky on iteratiivisen matkan perikuva, jossa vuonna 2016 julkaistua peliä ei enää tunnista nykyisestä loistavasta kokemuksesta. Mutta siinä missä No Man’s Skyn polku kohti parannuksia oli alusta alkaen selkeästi määritelty, Starfieldillä ei ole paineita kehittyä samalla tavalla. Päivitykset ja DLC:t laajentavat sen universumia väistämättä myöhemmin, mutta pelin varhainen kaupallinen menestys sanelee lähes varmasti tällaisen prosessin tahdin (tai sen puutteen).
Mikä on tietysti täysin ok. Starfieldillä on PC:llä kukoistava modauskenttä, ja roolipelivideot täyttävät sosiaalista mediaa ja videonjakosivustoja päivä päivältä – aivan samalla tavalla kuin Skyrim teki julkaisun yhteydessä. Mutta tämän AAA-pelin kuherruskuukauden jälkeen, tästä tietystä studiosta ja sen arvostetusta taustaluettelosta johdettu hype, konsoliyksinoikeudella kehuskeluoikeudet, joista tietyt pelaajat näyttävät olevan ikuisesti pakkomielteisiä, ja samanlainen brändiuskollisuus, joka on olemassa yhden kiireisimmän ja hämmästyttävimmän videopelin julkaisuaikataulun aikana, mitä meillä on ollut jonkin aikaa, voiko Starfield kestää samaa statusta? En ole edelleenkään vakuuttunut.
Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta Starfield on minulle kaikkien alojen asiantuntija, mutta ei minkään mestari. Ja sanokaa minua romantikoksi, mutta en vain voi kuvitella pelaajien jakavan samaa innostusta Starfieldin Special Enhanced Anniversary Editionia kohtaan 10 vuoden kuluttua kuin se mies, joka piti Skyrimiä sylissään junassa kaikki ne vuodet sitten.
Tässä on laaja valikoima parhaita roolipelejä, joita sinun pitäisi pelata juuri nyt…