Bayonettan kaltaista pelihahmoa ei ole olemassa. Platinumin Umbran-noita on seksikkään tyylin huippu, jossa yhdistyvät mallin tyylikkyys, elokuvatähden itsevarmuus ja pirullinen hedonistinen jano. Ja mikä parasta, toimintapeliksi hän tuo taisteluissa esiin kaiken tuon persoonallisuuden, mikä takaa, että hänen nimellään varustettu peli on jatkuva ilo.
Bayonetta toimii monesta syystä, mutta ennen kaikkea sen mahtava päähenkilö. Hän pukeutuu ihonmyötäiseen mustaan asuun (joka on tehty hänen omista hiuksistaan – toivottavasti tämä trendi ei leviä) ja korkokenkiin, ja hän selvästi haluaa hallita, ja juuri sitä hän myös tekee. Paradison enkelimäisiä voimia vastaan hän liikkuu voimalla ja ketteryydellä, piiskaa vihollisiaan alistumaan ja heittää vihjailuja, kun ne räjähtävät. Hän on niin liukas ja rauhallinen, että on etuoikeus saada hallita häntä; etuoikeutta ei kannata tuhlata keskinkertaiseen suoritukseen.
Noita ajassa
(Kuvan luotto: PlatinumGames)Tilaa
(Kuvan luotto: Future, Remedy)
Tämä artikkeli ilmestyi ensimmäisen kerran Play-lehdessä. Tilaa Play-lehti täältä säästääksesi kansihinnassa, saadaksesi yksinoikeudella kannet ja saadaksesi sen suoraan kotiovellesi tai laitteeseesi.
Onneksi saat kattavan valikoiman hyökkäys- ja puolustusvaihtoehtoja, kuten erilaisia lyönti- ja potkukomboja sekä Bayonettan raajoihinsa kiinnitettävät neljä pistoolia, joiden avulla voit seurata iskuja laukausten sarjoilla. Eikä vain pistoolit, sillä matkoillasi saat lisää aseita, joiden avulla voit yhdistellä käsien ja jalkojen yhdistelmiä. Entäpä jos teippaisit jalkoihisi sinkoja ja lopettaisit jokaisen potkun raketilla, kun käsissäsi on liekkikynnet? Tai ehkäpä kokeilisit luistinten ja ruoskan harmonista kaksikkoa? Bayonetta hallitsee kaiken tämän ja poseeraa, piruettii ja jopa poseeraa diskosoundtrackin tahtiin puhtaasti omaksi ilokseen.
Bayonetta ei tietenkään ole pelkkä ketterä salamurhaaja, vaan hän on noita, ja taikuus seuraa hänen jokaista askeltaan perhossiipien versomisesta tuplahyppyjen yhteydessä paljon raaempiin purkauksiin. Hänen nokkelin temppunsa on kuitenkin ”noita-aika”, joka käynnistyy automaattisesti, jos kuperkeikkaat vihollisen hyökkäyksen läpi, jolloin maailma muuttuu hetkeksi hidastetuksi. Kun tanssit hyökkääjäsi ympärillä ja räiskit kombon hänen lyijykehoonsa, se on kuin rangaistus siitä, että hän uskalsi yrittää koskea sinuun.
Saatat sitten päättää vastaiskusi ”ilkeällä kudonnalla”, joka murskaa hyökkäävän enkelin jättiläismäisellä piikillä, tai, jos olet kerännyt tarpeeksi loitsumehua, tappavalla ”kidutushyökkäyksellä”, kuten giljotiinin loihtimisella ja toimittamalla avuttoman vihollisen sen terään saappaalla takapuoleen. Suurempia vastustajia vastaan Bayonetta vetää helvetistä yhden jättiläismäisistä demonisista palvelijoistaan, jotka murskaavat heidät kokonaisina.
(Kuvan luotto: PlatinumGames)
”Hienon liikesarjansa lisäksi Bayonetta tarjoaa Platinumin inspiroivinta/absurdimpaa tasosuunnittelua.”
Tuloksena on näyttävä esitys, ja Bayonettan liukuvan rauhallisuuden ylläpitäminen vaatii hurjia syötteitä kuin melova ankka. Vasaroimalla ilman suunnitelmaa et pääse pitkälle. Sinun on kutsuttava hyökkäykset laukeamaan noita aikoja, eristettävä kohteet, säästettävä kidutushyökkäyksiä kovempia vastustajia varten ja pysyttävä liikkeessä. Harjoitus muuttuu nopeammaksi ja kiireisemmäksi, kunnes korkeimmalla vaikeusasteella noita-aika poistuu kokonaan käytöstä. Ilman sitä on varmasti mahdotonta pärjätä? Mutta jotenkin se ei ole. Kuin ottaisit polkupyörän vakaajat pois, niin huomaat, ettet tarvitse sitä loppujen lopuksi. Hienon liikesarjansa lisäksi Bayonetta sisältää Platinumin inspiroivinta/absurdimpaa tasosuunnittelua.
Sävy luodaan heti alusta alkaen, kun opit perusteet seisoessasi taivaalla syöksyvän kellotornin palasella. Myöhemmin joudut arcade-klassikko Space Harrieria muistuttavaan sekvenssiin, joka huipentuu pomotaisteluun noitamaista kilpakumppania Jeannea vastaan, kun ratsastat jättimäisillä ohjuksilla. Tavallisia taisteluita puolestaan vauhdittaa enkeleiden groteski, raamatullisesti perustuva muotoilu, joka ulottuu lintumiehistä, joilla on terävät nokat ja kynnet ja räksyttävät siivekkäät päät, sipulimaisiin hirviöihin, joilla on ylösalaisin olevat kasvot ja lohikäärmeen kaulan käsivarret. On helppo tuntea olonsa melko rauhalliseksi potkimalla niitä turpaan.
Lopulta Bayonetta notkahtaa vain silloin, kun väkivalta loppuu, välivideoissa (jotka voi jättää väliin), joissa on tylsä tukiryhmä, kuten Enzo, huono Joe Pesci -tribuutti, ja kamera, joka tuijottaa liian usein Bayonettan takapuolta – mauton veto hahmolle, joka on muuten seksikäs omilla ehdoillaan. Tämä on toimintapeli, joka toimii parhaiten, kun sen tähti määrää, missä mennään. Bayonetta on edelleen lajityypin kuningatar.
Tämä artikkeli ilmestyi ensimmäisen kerran Play Magazinen numerossa 16. Tilaa jo tänään tästä, niin saat lisää upeita ominaisuuksia, haastatteluja, ennakkokuvia ja paljon muuta.