Tämä artikkeli sisältää lieviä spoilereita Insidious: The Red Door -elokuvasta. Jos et ole vielä katsonut elokuvaa etkä halua tietää mitään etukäteen, käänny nyt takaisin.
Patrick Wilson ei ole vieras kauhuelokuville, sillä hän on ollut kauhufranchisingien The Conjuring ja Insidious keulakuvana viimeisten 13 vuoden aikana. Ennen jälkimmäisen viimeisintä osaa, Insidious: The Red Dooria, hän ei kuitenkaan ollut kovinkaan tuttu ohjaaja. Viidettä osaa varten näyttelijä astui ensimmäistä kertaa kameran taakse ja vei sarjan takaisin sen alkuun, palauttaen Josh Lambertin ja hänen perheensä alkuperäisestä elokuvasta ja Insidious: Chapter 2:sta – kerronnallinen valinta, joka syntyi vasta, kun Joshia näyttelevä Wilson lupautui ohjaamaan jatko-osan vuonna 2019.
”Minulle lähetettiin 15-sivuinen hahmotelma viimeisen Conjuring-elokuvan ensimmäisenä kuvauspäivänä sattumalta; nämä maailmat ovat minulle ikuisesti kietoutuneet toisiinsa. Mutta se oli vain pelkkä piki olla mukana”, Wilson kertoo GamesRadar+:lle. ”Se oli erilainen asetelma. Siinä oli vain Dalton menossa collegeen, siinä ei ollut Rosea [Byrne, joka näyttelee Joshin vaimoa Renai], eikä sillä ollut mitään tekemistä perheen historian kanssa.
”Agenttini pyysi Blumhousea ottamaan yhteyttä minuun, koska he tiesivät, että halusin päästä ohjaamaan, mutta kieltäydyin aluksi, koska se oli liian pelottavaa”, hän myöntää. ”Se oli prosessi. Periaatteessa he vastasivat minulle: ’Mitä haluat tehdä? Jos haluat tehdä sen, palaamme Lambertin perheeseen. Jos et halua tehdä tätä, keksimme uuden vaiheen.’
”Joten aloin miettiä… ja tiesin, että haluaisin purkaa toisen elokuvan ja tehdä siitä ikään kuin ’Boyhood kauhumaailmassa'”, Wilson jatkaa. ”Halusin palata takaisin ja tutkia, mitä perheelle tapahtuu sen jälkeen, suhteelle, avioliitolle. Kun he olivat mukana kaikessa tässä, löysimme käsikirjoittajaksi Scott Teemsin, ja homma lähti käyntiin.”
Insidious: The Red Door jatkaa Lambertien elämää yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun heidät viimeksi nähtiin, ja se alkaa Joshin äidin Lorrainen (Barbara Hershey) hautajaisilla, ja nopeasti selviää, että Josh ja Renai ovat eronneet. Eron jälkeen Joshin suhde lapsiinsa, erityisesti vanhimpaan poikaan Daltoniin (Ty Simpkins, joka on näytellyt Wilsonin jälkikasvua valkokankaalla jo neljä kertaa), on kiristynyt, mikä vaikeuttaa tilannetta entisestään, kun Josh alkaa kärsiä hämmentävistä ja pelottavista näyistä. Puhumattakaan siitä, että Josh, yhdessä Daltonin kanssa, hypnotisoitiin Insidious: Chapter 2 -elokuvan lopussa unohtamaan ulottuvuuksien väliset unissakävelijänsä ja kaiken sen, mitä heille tapahtui edellisenä vuonna… Parempi piru kun tietää, vai mitä? Ei se, jota ei muista.
Yritettyään korjata heidän yhteytensä eristäytynyt Josh ajaa aloittelevan taiteilijan Daltonin yliopistoon, mutta teinin omat tukahdutetut muistot palaavat nopeasti kummittelemaan myös siellä, kun hänen kovaotteinen professorinsa patistaa häntä katsomaan sisäänpäin. Kävi ilmi, että Wilsonilla oli samanlainen lähestymistapa omaan työhönsä, vaikka tulokset olivatkin päinvastoin ahdistavia…
(Kuvan luotto: Sony Pictures)
”Sinun täytyy omistaa se”, hän sanoo ohjaajadebyyttinsä tekemisestä. ”Siksi valitsin tähän tietyt teemat, ja laitoin Daltonin taidekouluun – kävin teatterikoulun. Ymmärrän, millaista on, kun sinulle sanotaan, että ’mene sen juurille, kuka olet’ ja kaikkea sellaista, mitä sellaisissa ympäristöissä tehdään. Valitsin siis teemoja, joista tiesin paljon.
”Halusin myös tutkia isän ja pojan suhdetta, vaikka minulla ei ole sellaista suhdetta poikieni kanssa, minulla on kaksi poikaa”, hän lisää ja huomauttaa, että The Red Doorissa kiusataan myös Joshin menneisyydestä ja siitä, miten hän joskus käyttää isänsä hylkäämistä tekosyynä omalle käytökselleen. ”Joten valitsin asioita, joita halusin kaivaa ja joista tiesin olevani intohimoinen, ja niinpä silloin tuntee olonsa varmemmaksi.”
Samoin kuin Insidious: Chapter 2 päivittää tiettyjä kohtauksia edeltäjänsä elokuvasta antaakseen niille uuden kontekstin, paljastaen Joshin oman kanssakäymisen henkimaailman The Furtherin ja sen pahansuovien aaveiden kanssa lapsena, The Red Door tavallaan kääntää toisen elokuvan finaalin takaisin. Kun Dalton avaa tahattomasti nimikkoportin, hän kokee uudelleen hetken, jolloin riivattu Josh hyökkäsi hänen ja muiden Lambertien kimppuunsa, kun hän oli nuori, mikä pakottaa hänet kohtaamaan kirjaimelliset demonit mutta myös trauman, joka aiheutui siitä, että joku, jonka piti suojella häntä, uhkasi häntä – ja lisäksi hän joutuu hieman peukaloimaan aikajanaa.
”Halusin tehdä sen, koska pidin siitä, miten tehokkaasti James [Wan] teki sen toisessa elokuvassa”, Wilson sanoo. ”Tyn ja Andrew [Astor, joka esittää Daltonin nuorempaa veljeä Fosteria] samoissa rooleissa tarkoitti, että meillä oli kaikki tämä kuvamateriaali siitä, kun he olivat lapsia. Sinulla on meidät kaikki 10/12 vuoden takaa, eikö niin?
”Muistan, että siellä oli ennen enemmän; siellä oli erilaisia kohtauksia – ei kuvattu, mutta käsitteellisesti – ja halusin lihottaa sitä takaisin”, hän toteaa, kun kysymme, miten hän varmisti, ettei elokuva tuntuisi toistolta. ”Tiesin, että se toimisi, jos pitäisin sen totuudenmukaisena. En tiennyt, kuinka pelottavaa se olisi tai pitäisivätkö ihmiset siitä, mutta tiesin, että se toimisi.
”Kävin toisen elokuvan läpi ja katsoin joitakin Jamesin otoksia pyykkitupakohtauksessa, kun terrorisoin perhettä, ja ajattelin, että ’se olisi traumaattisin asia, jonka perhe joutuisi kokemaan’. Sitten kun katsoin kohtausta yhä uudelleen ja uudelleen, näin kaikki nämä otokset, jotka olivat kirjahyllyjen ja muiden tavaroiden takana, ja ajattelin, että ’se voisi olla Daltonin näkökulma’, joten pyöräni alkoivat pyörimään. Muokkasin koko elokuvan tavallaan tuon kohtauksen ympärille.”
(Kuvan luotto: Sony/Blumhouse)
Insidious: The Red Doorissa tuottajana toimiva Wan on ohjannut Wilsonia vuosien varrella muun muassa Insidious-, The Conjuring-, Insidious: Chapter 2-, The Conjuring 2 – ja Aquaman-elokuvissa, joten on helppo olettaa, että hän ei ole saanut vaikutteita pelkästään Wanin kameraliikkeistä. ”En niinkään anna hänelle listaa kysymyksistä, joihin hän vastaa, vaan vietän vain aikaa hänen kanssaan”, hän kertoo.
”Olen työskennellyt uskomattomien ohjaajien kanssa eri tyylilajeissa, joten parhaat tiedot saa kaikilta. Luulen, että olen heittänyt sinne palasia monista ohjaajista. Erityisesti Jamesin kohdalla minua on kuitenkin aina inspiroinut hänen asetelmansa. Hänen jännityksensä joissakin kameran liikkeissä. Pidin siitä. Pidin siitä muutenkin, joten en ajatellut, että ”no, se toimi Jamesilla, minun pitäisi kokeilla sitä”. Se oli ihailua.
Lopulta hän sanoi minulle vain yhden asian: ”Tee siitä sinun”.” Wilson muistelee. ”Se oli luultavasti yksinkertaisin mutta tärkein asia, koska kaikki suodattuu ohjaajan kautta. Koko päivän sinulta kysytään: ’Millaista kahvikuppia haluat käyttää, mitä haluat kuppiin, mistä pidät? Sinulta kysytään jatkuvasti näitä kysymyksiä.
”Mitä totuudenmukaisempi olet tarinalle, jonka haluat kertoa, sitä enemmän, vaikka teetkin kompromisseja monissa tilanteissa, elokuva on sinun, eikä kukaan voi ottaa sitä pois. Oudolla tavalla tunnet itsesi hieman luodinkestäväksi, koska se on kuin ’no, se olen minä siellä’, joten se on mitä on.”
Insidious: The Red Door on nyt elokuvateattereissa. Jos kauhu ei ole sinun juttusi, voit tutustua jännittävimpiin tuleviin elokuviin, jotka ovat tulossa vuonna 2023 ja sen jälkeen.