Olen palannut pelaamaan Bloodbornea syntieni tähden, ja olen juuri päässyt Old Yharnamin tukikohtaan. Seison tutun sumuportin edessä, jonka kimaltava keltainen sävy on venytetty rapistuvan kirkon kaarevan oviaukon ylle, heijastaen syviä varjoja takaisin mukulakivipolulle, jota olen juuri vaeltanut pitkin. Teeskentelen, etten huomaa molemmin puolin maastoon hakattuja palavia muistomerkkejä, mutta niitä on vaikea olla huomaamatta. Kuten aina, vatsassani on perhosia.
Miksi? – En tiedä. Koska se paskiainen, joka asuu toisella puolella sitä, missä seison, on kiduttanut minua. Tässä kieroutuneessa maailmassa, jossa veri on valuuttaa, Vanhan Yharnamin likaisimmissa uumenissa asuva hirviö on yhtä ovela kuin kaikki muutkin. Verenhimoinen peto. Jopa sen nimen kirjoittaminen, kaiken tämän ajan jälkeen, saa selkärankani värisemään.
FromSoftwaren peleissä viholliset voivat, kuten ehkä tiedätte, olla uuvuttavia. Isä Gascoine mainitaan usein yhtenä Bloodbornen vaikeimmista alkupään pomoista, mutta olen aina kamppaillut Blood-starved Beastin kanssa. Sen hyökkäyskuviot ovat nopeita ja arvaamattomia. Sen taipumus myrkyttää – nopeasti ja hitaasti riippuen siitä, kuinka lähelle pääset ja kuinka kauan viivyt sen välittömässä läheisyydessä – voi olla tuhoisa. Se on toki heikko tulta vastaan, mutta se on myös vahva arkaani- ja salamavahinkoja vastaan; ja kolmen taisteluvaiheen ansiosta sen hyökkäykset muuttuvat jatkuvasti aggressiivisemmiksi ja häilyvämmiksi, mutta sen puolustuskyky ei ole yhtään heikompi.
Verenhimoinen peto on kaikesta päätellen painajainen. Mutta, odottakaa bussia, Pungent Blood Cocktails tekee mitä nyt?
Minä juon sille
(Kuvan luotto: SIE)Crossover
(Image credit: Potomy)
Tutustu Minecraft-modderiin, joka rakentaa Bloodbornen uudelleen lohko kerrallaan
Tätä lukeville Bloodborne-harrastajille: olen pahoillani. Voin käytännössä kuulla silmienne pyörimisen täältä käsin. Puolustan itseäni näissä tilanteissa aina sillä, että osa FromSoftwaren peleistä nauttimisestani johtuu siitä, että pysyttelen kaukana wikeistä ja oppaista niin pitkään kuin mahdollista. Ja vaikka olen varmasti turvautunut asiantuntijoiden neuvoihin eri vaiheissa Yharnamia ja sen ulkopuolisia alueita tutkiessani – kahdella täydellä läpipeluukerralla ennen tätä, kun peli ilmestyi vuonna 2015 – en selvästikään ole oppinut käyttämään tiettyjä esineitä.
Aina kun olen kohdannut Blood-starved Beastin (valinnainen päätarinan pomo, joka on kuitenkin välttämätön kahden maljakkoluolaston avaamiseksi ja/tai Hypogean Gaoliin pääsemiseksi), olen kamppaillut. Itse asiassa ensimmäisen läpipeluukerrani aikana olisin kuvaillut pomoa mahdottomaksi; usein vastustajan terveys oli vain hiukan heikentynyt, ennen kuin onnistuin väistämään sen kolmannen vaiheen myrkkyä suihkuttavia hyökkäyksiä loppusuoralla. Riippumatta siitä, kuinka monta vastalääkettä nielaisin, kuinka monta palopaperia poltin tai kuinka monta kertaa onnistuin horjuttamaan paskiaista quicksilver-luodilla ennen kuin sain aikaan sisäelinten hyökkäyksen, jäin aina vajaaksi.
Nytkin, kun minulla on runsaasti kokemusta Souls-sarjasta ja olen viettänyt kirjaimellisesti satoja tunteja Elden Ringissä, uskon, että verenhimoinen peto on FromSoftin haastavimpien pomotaistelujen joukossa tavallisessa NG:ssä – Malenian (Elden Ring), Isshinin (Sekiro) ja Kosin orvon (Bloodborne) rinnalla – jo pelkästään sen vuoksi, miten aikaisin sitä vastaan joutuu. Siis olettaen, että et käytä Pungent Blood Cocktailia. Jos käytät Pungent Blood Cocktailia, se saattaa olla yksi FromSoftin helpoimmista pomoista.
Anna minun lukea Pungent Blood Cocktail -esineen kuvaus sanatarkasti:
”Kypsä vericocktail, joka heittäessään vapauttaa pistävän hajun, joka houkuttelee verenhimoisia petoja. Kallisarvoinen työkalu, jota on valitettavan vähän. Yharnamissa niistä valmistetaan enemmän verta kuin alkoholia, sillä edellinen on huumaavampaa.”
Ja nyt haluan kuvata uuden löytämäni taktiikan: vaellan edellä mainittua mukulakivipolkua pitkin, jätän huomiotta edellä mainitut palavat muistomerkit, astun sisään edellä mainitusta keltaisesta sumuportista, heitän kirpeän verikoktailin nurkkaan, ja samalla kun verenhimoinen peto etenee sivuuttaen läsnäoloni kokonaan, moukaroin sitä takaapäin. Kun pomo palaa minua kohti, ammun toisen Pungent Blood Cocktailin ja toistan manööverin uudelleen.
Idiootti
(Kuvan luotto: Sony)
”Kutsukaa minua miksi haluatte, ansaitsen sen, mutta tietäkää, että olen enemmän kuin valmis ottamaan vastaan keppejä ja kiviä, jos se tarkoittaa, että kuorimme vielä yhden juonikerroksen pelistä, joka on nyt parhaimmillaan jo lähes kymmenen vuotta vanha.”
Tiedän, että tämä on monille teistä vanha uutinen, mutta häpeällistä huolimattomuuttani lukuun ottamatta se kertoo myös yhdestä Bloodbornen – ja itse asiassa minkä tahansa FromSoftwaren ARPG:n viimeisen 14 vuoden ajalta – parhaista ominaisuuksista: kevyestä kerronnasta. Pitkien välivideokohtausten tai NPC:iden kanssa käytävän vuoropuhelun sijaan suuri osa Bloodbornen maailmanrakentamisesta ja tarinan kehityksestä perustuu pelaajan tulkintoihin. Esineiden kuvaukset ja aseiden, panssarisarjojen ja keskeisten artefaktien sijoittelu ovat harvoin sattumanvaraisia tai vain näytösluonteisia – ne kertovat usein suoraan pelin historiasta ja tarinasta.
Tässä tapauksessa Pungent Blood Cocktail kertoo sen melko selvästi, mutta koska lähes kaikki Bloodbornen viholliset ovat veren perässä, en huomannut suoraa yhteyttä verenhimoisen pedon pomotaisteluun… selvästi. Kutsukaa minua miksi haluatte, ansaitsen sen, mutta tietäkää, että olen enemmän kuin valmis ottamaan vastaan keppejä ja kiviä, jos se tarkoittaa uuden juonikerroksen kuorimista pelistä, joka on nyt parhaimmillaan lähes kymmenen vuotta vanha. Ja ne teistä, jotka lukevat tätä ja joiden mieli on hiljaa räjähtänyt, käynnistäkää vanha tallennuksenne, lähtekää matkalle Old Yharnamiin ja rentoutukaa muutaman Pungent Blood Cocktailin kera. Voitte kiittää minua myöhemmin.
Kutsukaa minua masokistiksi, mutta haluaisin pidempiä pomoratoja Elden Ring DLC:ssä.