Uusi kauhuelokuva Immaculate saapuu tänään valkokankaille, ja Euphoria-tähti Sydney Sweeney näyttelee Ceciliaa, nuorta naista, joka löytää sanoinkuvaamattomia kauhuja matkustaessaan Italian maaseudulle. Vain viikkoja myöhemmin teattereihin saapuu The First Omen, joka keskittyy naiseen, joka alkaa kyseenalaistaa uskonsa, kun hän paljastaa kirkkoa koskevan kauhistuttavan salaliiton. Oz Perkinsin Longlegs -elokuvan salaperäiset teaser-trailerit ovat jättäneet paljon mielikuvituksen varaan. Elokuva seuraa FBI-agentti Lee Harkeria, joka saa tehtäväkseen selvittämättömän sarjamurhaajan tapauksen, joka saa odottamattoman käänteen. Mutta mikä yhdistää kaikkia näitä kauhuelokuvia? Vastaus on nunnien läsnäolo niiden kauhukertomuksissa.
Nunnien esiintyminen genre-elokuvissa ei ole mitenkään epätavallista. Uskonnollinen usko on pelon oire, sillä olemme tietoisia siitä, että elämämme on haavoittuvaa ja kaoottista, ja uskonto tuo vastauksia suurimpiin pelkoihimme ja mysteereihimme. Kauhuelokuvat keskittyvät usein hyvän ja pahan taisteluihin, ja uskonto asettuu spektrin molempiin päihin, ja ne tarjoavat vivahteikkaita tutkimuksia useista uskontokunnista eri vuosikymmeninä. Yksi pysyvänä pysynyt trooppi on nunna, joka useimmiten on ”pelottava nunna”, joka kummittelee painajaisissamme.
Nunna on sana
(Kuvan luotto: Warner Bros. Entertainment)
Mutta mikä niissä on sellaista, joka saa yleisön selkäpiitä värisemään? Kilsythistä kotoisin oleva fransiskaanisisar Pauline Dempsey arvelee, että tiukkojen nunnien klassinen esitys ja kirkon historialliset rikokset ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa siihen, että nunnat nousevat kauhukuvissa esiin. Hän sanoo: ”Uskon, että kirkossa elävien ihmisten elämässä on jotain mystistä. Nunnat ovat myös historiassa olleet melko pelottavia hahmoja, jotka ovat pukeutuneet outoihin vaatteisiin. Uskon, että nunnien pukeutumisella oli ehkä osansa siihen – heidän habittiensa heiluminen ja rukousnauhan helmien naksuttelu. Hiuksia ei näy, vain kasvot habituksen valkoisen osan alla.”
Uusi kauhuelokuva Immaculate saapuu tänään valkokankaille, ja Euphoria-tähti Sydney Sweeney näyttelee Ceciliaa, nuorta naista, joka löytää sanoinkuvaamattomia kauhuja matkustaessaan Italian maaseudulle. Vain viikkoja myöhemmin teattereihin saapuu The First Omen, joka keskittyy naiseen, joka alkaa kyseenalaistaa uskonsa, kun hän paljastaa kirkkoa koskevan kauhistuttavan salaliiton. Oz Perkinsin Longlegs -elokuvan salaperäiset teaser-trailerit ovat jättäneet paljon mielikuvituksen varaan. Elokuva seuraa FBI-agentti Lee Harkeria, joka saa tehtäväkseen selvittämättömän sarjamurhaajan tapauksen, joka saa odottamattoman käänteen. Mutta mikä yhdistää kaikkia näitä kauhuelokuvia? Vastaus on nunnien läsnäolo niiden kauhukertomuksissa.
Nunnien esiintyminen genre-elokuvissa ei ole mitenkään epätavallista. Uskonnollinen usko on pelon oire, sillä olemme tietoisia siitä, että elämämme on haavoittuvaa ja kaoottista, ja uskonto tuo vastauksia suurimpiin pelkoihimme ja mysteereihimme. Kauhuelokuvat keskittyvät usein hyvän ja pahan taisteluihin, ja uskonto asettuu spektrin molempiin päihin, ja ne tarjoavat vivahteikkaita tutkimuksia useista uskontokunnista eri vuosikymmeninä. Yksi pysyvänä pysynyt trooppi on nunna, joka useimmiten on ”pelottava nunna”, joka kummittelee painajaisissamme.
Nunna on sana
(Kuvan luotto: Warner Bros. Entertainment)
Mutta mikä niissä on sellaista, joka saa yleisön selkäpiitä värisemään? Kilsythistä kotoisin oleva fransiskaanisisar Pauline Dempsey arvelee, että tiukkojen nunnien klassinen esitys ja kirkon historialliset rikokset ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa siihen, että nunnat nousevat kauhukuvissa esiin. Hän sanoo: ”Uskon, että kirkossa elävien ihmisten elämässä on jotain mystistä. Nunnat ovat myös historiassa olleet melko pelottavia hahmoja, jotka ovat pukeutuneet outoihin vaatteisiin. Uskon, että nunnien pukeutumisella oli ehkä osansa siihen – heidän habittiensa heiluminen ja rukousnauhan helmien naksuttelu. Hiuksia ei näy, vain kasvot habituksen valkoisen osan alla.”
Jo ennen ensimmäistä liikkuvaa elokuvaa nunnat esiintyivät kansantarinoissa, kuten 1300-luvun Borley Rectory -legendassa, jossa kerrotaan, että luostarin munkilla ja läheisen luostarin nunnalla oli suhde. Kun heidän romanssinsa paljastui, sanotaan, että munkki teloitettiin ja nunna muurattiin pappilan seiniin. Tämä ei kuitenkaan rajoitu vain englantilaiseen myyttiin, sillä jo 1630-luvun alkupuolella on raportoitu, että Ranskassa Loudunissa sijaitseva nunnaluostari oli joutunut väitetysti demonisen riivauksen uhriksi. Vuosisatojen ajan tarinat nunnista, jotka sekaantuivat sadismiin ja saatanallisiin tekoihin suljettujen ovien takana, olivat yleisiä – juuri sopivasti 1900-luvun vaihteeseen ja elokuvan keksimiseen.
Minusta on mystistä, millaista elämää kirkossa elävät ihmiset elävät…
Fransiskaanisisar Pauline Dempsey
Vuonna 1922 ohjaaja Benjamin Christensen julkaisi mykkäelokuvan Haxan, jossa dokumenttielokuva ja fiktio sekoittuvat noituuden ja saatanallisuuden historiaa tutkittaessa, ja paholainen houkuttelee nunnia tekemään kauheita syntejä. Vuonna 1947 seurasi Black Narcissus, jossa Deborah Kerr ja Kathleen Byron näyttelevät kahta nunnaa luostarissa, jossa jännitteet kasvavat ja lopulta yltyvät mielenvikaisuuteen ja himoon. Kun 1970-luku koitti, turmeltuneen nunnan trooppi oli tullut niin suosituksi, että alkoi nunnien riisto-elokuvien aikakausi, jolloin julkaistiin elokuvat Killer Nun, The Devils ja Satanico Pandemonium. Näissä elokuvissa, jotka jatkuivat 80- ja 90-luvuilla, kauhun ja seksuaalisuuden rajat hämärtyivät usein, sillä niissä nähtiin paholaisen turmelemia nunnia, jotka syyllistyivät väkivaltaisten tekojen lisäksi myös seksuaalisiin tekoihin.
Tukahduttamisen aikakausi
(Kuvan luotto: Black Bear)
Uusi kauhuelokuva Immaculate saapuu tänään valkokankaille, ja Euphoria-tähti Sydney Sweeney näyttelee Ceciliaa, nuorta naista, joka löytää sanoinkuvaamattomia kauhuja matkustaessaan Italian maaseudulle. Vain viikkoja myöhemmin teattereihin saapuu The First Omen, joka keskittyy naiseen, joka alkaa kyseenalaistaa uskonsa, kun hän paljastaa kirkkoa koskevan kauhistuttavan salaliiton. Oz Perkinsin Longlegs -elokuvan salaperäiset teaser-trailerit ovat jättäneet paljon mielikuvituksen varaan. Elokuva seuraa FBI-agentti Lee Harkeria, joka saa tehtäväkseen selvittämättömän sarjamurhaajan tapauksen, joka saa odottamattoman käänteen. Mutta mikä yhdistää kaikkia näitä kauhuelokuvia? Vastaus on nunnien läsnäolo niiden kauhukertomuksissa.
Nunnien esiintyminen genre-elokuvissa ei ole mitenkään epätavallista. Uskonnollinen usko on pelon oire, sillä olemme tietoisia siitä, että elämämme on haavoittuvaa ja kaoottista, ja uskonto tuo vastauksia suurimpiin pelkoihimme ja mysteereihimme. Kauhuelokuvat keskittyvät usein hyvän ja pahan taisteluihin, ja uskonto asettuu spektrin molempiin päihin, ja ne tarjoavat vivahteikkaita tutkimuksia useista uskontokunnista eri vuosikymmeninä. Yksi pysyvänä pysynyt trooppi on nunna, joka useimmiten on ”pelottava nunna”, joka kummittelee painajaisissamme.
Nunna on sana
(Kuvan luotto: Warner Bros. Entertainment)
Mutta mikä niissä on sellaista, joka saa yleisön selkäpiitä värisemään? Kilsythistä kotoisin oleva fransiskaanisisar Pauline Dempsey arvelee, että tiukkojen nunnien klassinen esitys ja kirkon historialliset rikokset ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa siihen, että nunnat nousevat kauhukuvissa esiin. Hän sanoo: ”Uskon, että kirkossa elävien ihmisten elämässä on jotain mystistä. Nunnat ovat myös historiassa olleet melko pelottavia hahmoja, jotka ovat pukeutuneet outoihin vaatteisiin. Uskon, että nunnien pukeutumisella oli ehkä osansa siihen – heidän habittiensa heiluminen ja rukousnauhan helmien naksuttelu. Hiuksia ei näy, vain kasvot habituksen valkoisen osan alla.”
Jo ennen ensimmäistä liikkuvaa elokuvaa nunnat esiintyivät kansantarinoissa, kuten 1300-luvun Borley Rectory -legendassa, jossa kerrotaan, että luostarin munkilla ja läheisen luostarin nunnalla oli suhde. Kun heidän romanssinsa paljastui, sanotaan, että munkki teloitettiin ja nunna muurattiin pappilan seiniin. Tämä ei kuitenkaan rajoitu vain englantilaiseen myyttiin, sillä jo 1630-luvun alkupuolella on raportoitu, että Ranskassa Loudunissa sijaitseva nunnaluostari oli joutunut väitetysti demonisen riivauksen uhriksi. Vuosisatojen ajan tarinat nunnista, jotka sekaantuivat sadismiin ja saatanallisiin tekoihin suljettujen ovien takana, olivat yleisiä – juuri sopivasti 1900-luvun vaihteeseen ja elokuvan keksimiseen.
Minusta on mystistä, millaista elämää kirkossa elävät ihmiset elävät…
Fransiskaanisisar Pauline Dempsey
Vuonna 1922 ohjaaja Benjamin Christensen julkaisi mykkäelokuvan Haxan, jossa dokumenttielokuva ja fiktio sekoittuvat noituuden ja saatanallisuuden historiaa tutkittaessa, ja paholainen houkuttelee nunnia tekemään kauheita syntejä. Vuonna 1947 seurasi Black Narcissus, jossa Deborah Kerr ja Kathleen Byron näyttelevät kahta nunnaa luostarissa, jossa jännitteet kasvavat ja lopulta yltyvät mielenvikaisuuteen ja himoon. Kun 1970-luku koitti, turmeltuneen nunnan trooppi oli tullut niin suosituksi, että alkoi nunnien riisto-elokuvien aikakausi, jolloin julkaistiin elokuvat Killer Nun, The Devils ja Satanico Pandemonium. Näissä elokuvissa, jotka jatkuivat 80- ja 90-luvuilla, kauhun ja seksuaalisuuden rajat hämärtyivät usein, sillä niissä nähtiin paholaisen turmelemia nunnia, jotka syyllistyivät väkivaltaisten tekojen lisäksi myös seksuaalisiin tekoihin.
Tukahduttamisen aikakausi