Kun muistelemme vuotta 2023, joka oli erinomaisten elokuvien ja seismisen elokuvakeskustelun vuosi, Barbenheimerista vuoden kulttuuri-ilmiönä ja Ridley Scottin Napoleon Bonaparten kuvauksesta hiljattain syntyneisiin kiistoihin, mikä on jäänyt mieleesi? Onko se yhden elokuvataiteen mestarin, Martin Scorsesen, koskettava eepos Kukkakuun tappajat vai David Fincherin kylmäveristen kiehtovien elokuvien uusin teos The Killer? Ehkä se on jotain, mikä kirjaimellisesti erottuu elämänmakuisten nukkejen, historian bastionien ja salamurhaajien siististi leikatuista silueteista: heidän ohittamattomat päähineensä.
Amerikkalainen ihanne
(Kuvan luotto: Warner Bros.)
Kun uutinen kahden vuoden odotetuimpiin kuuluvan elokuvan (Barbie ja Oppenheimer) samanaikaisesta teatterilevityksestä tuli, parin väliset räikeät esteettiset erot piiskattiin nopeasti fanijulisteiksi. Barbie-elokuvan räikeän vaaleanpunainen väri törmäsi Oppenheimerin tummiin sävyihin, ja elokuvan nimiroolit (Margot Robbie ja Cillian Murphy) kohtasivat toisensa vastakkainasettelussa.
Kaksikon sävyeroista huolimatta Barbenheimerilla oli kuitenkin paljon muutakin yhteistä kuin pelkkä julkaisupäivä. Voimme vitsailla, että nämä kaksi amerikkalaisen kulttuurin hahmoa arvostavat molemmat hyvää housupukua ja ymmärtävät hyvin asetellun hatun voiman, mutta Barbenheimerin huomio asusteisiin ei ole niin pinnallista kuin miltä se ensin näyttää. Imago on olennainen osa amerikkalaista ihannetta, jonka molemmat ohjaajat, Greta Gerwig ja Christopher Nolan, ottivat huomioon.
Kun J. Robert Oppenheimerin projekti atomipommin rakentamiseksi on hyvässä vauhdissa, hänestä tulee tiedemiesten oman pikkukaupunkinsa sheriffi. Leveälinjainen possupiirakkahattu ja hopeasoljellinen vyö kuratoi hänelle asun, josta tulee univormu ja josta syntyy klassinen kuva, jossa mies ja myytti sulautuvat yhteen. Oppenheimer näyttää atomipommin isän elävän amerikkalaista unelmaansa, sillä hän on onnistunut yhdistämään rakkautensa maatilaansa ja tieteellisen uransa.
Samaan aikaan, kun Barbie lähtee Barbie-maasta selvittääkseen, miksi hänellä on ”lähestyviä kuoleman ajatuksia” ja litteä laivasto, hän vaihtaa nopeasti hapsuilla koristeltuun, sängynmyötäiseen cowboy-asuun, johon kuuluu vaaleanpunainen cowboy-hattu. Barbie on innoissaan tavatessaan ihmiskunnan ja saadessaan kiitoksia kaikkialla asuvilta tytöiltä kaikesta hyvästä työstä, jota hän on tehnyt, joten miksi hän ei valitsisi asua, joka on sekä klassisen hänen näköisensä että osoittaa hänen amerikkalaisia arvojaan. Sekä Barbielle että Oppenheimerille vaatevalinta on paljon muutakin kuin pelkkä vaatetus. Yläosasta varpaisiin heidän ulkonäkönsä symboloi heidän arvojaan ja heidän luontaista isänmaallisuuttaan, joka kyseenalaistetaan hellittämättä molemmissa elokuvissa.
Nostalgia ja identiteetti
(Kuvan luotto: Sony Pictures)
Cowboy-hatut ovat tällä hetkellä heräämässä henkiin, eikä ainoastaan Barbien, vaan monenlaisten kulttuurihetkien vuoksi. Beyonce on viimeisin poptähti (Madonnasta Lil Nas X:ään), joka on pukenut cowboy-hatun Renaissance-albumia varten, joten asuste ei ole trendikäs ainoastaan elokuvissa, vaan se on myös välttämätön lisävaruste kaikilla keikoilla. Historialliset hahmot ovat niin usein heidän suurimpien saavutustensa ja merkittävimpien ominaisuuksiensa nostalginen sulautuma. Ehkä Charlie Chaplinin viiksien ja keulahatun tavoin Beyoncen imago yhdistetään ikuisesti hopeiseen hevoseen ja siihen sopivaan jalokivikoristeiseen cowboy-hattuun.
Muistamme Napoleonin hänen sotilaallisista saavutuksistaan (ja epäonnistumisistaan) sekä hänen oletetusta lyhyestä koostaan ja tietysti kaksoishatustaan. Ridley Scottin uusimmassa elokuvassa Napoleon (Joaquin Phoenix) ottaa hattunsa harvoin pois – itse asiassa katsojille on järkytys huomata hänen litistyneet ja staattiset hattutukkansa. Hänen omistautumisestaan Ranskalle kertoo hänen sitoutumisensa sotilasunivormuunsa, vaikka hänen kollegansa pukeutuvat siviileiksi. Napoleonin henkilökohtainen identiteetti ja isänmaallisuus ovat yhtä.
Naamioitumisen keino
(Kuvan luotto: Netflix)
Hattu vuonna 2023 kertoo niin paljon ihmisestä, ja cowboy-hattu osoittaa nyt musiikkimakuasi, joka ylittää sen villin lännen ja countryn juuret. Mutta David Fincherin The Killer -elokuvassa hatut ovat keino naamioida Smithsin fanaattinen salamurhaaja (Michael Fassbender) sen sijaan, että ne olisivat keino tunnistaa hänet.
Salamurhaajan mielestä avain menestyksekkääseen tappamiseen on ”välttää muistettavuutta”, minkä vuoksi hän pukeutuu valkoisiin chinoihin, rumaan Havaiji-paitaan ja kruunaa lookin ämpärilakilla. Kulttuurisesti rakastamme romantisoida väkivaltaa, ja olemme tehneet niin monissa Fincherin elokuvissa. Mutta pukemalla tappajansa ämpärinhattuun ja unohdettaviin turistivaatteisiin yleisö ei voi nähdä salamurhaajaa sulavana hahmona. Kun tähän lisätään hänen pakkomielteensä kauan sitten palvottua bändiä kohtaan ja mieltymyksensä Maccies-aamiaiseen, Tappajasta tulee aivan kuten yleisöstään, yksi vuorotyöläinen, jolla on arkipäiväinen, usein tylsä työ.
Selvästikin hattu voi merkitä monia asioita, ja se putkahtaa esiin konserttielokuvista historiallisiin elokuviin. Mutta ennen kaikkea hattu vuonna 2023 kertoo meille, että elokuvat ovat palanneet! COVIDin rajoitettujen elokuvien klaustrofobiset pienet lavasteet ja minimalistiset vaatekaapit ovat poissa. Tänä vuonna on nähty eeppisiä pukuja, arvostettujen ohjaajien comebackeja ja tietenkin ikonisia päähineitä, jotka sopivat joka tilanteeseen. Olipa kyseessä sitten taistelu Waterloossa tai matka Barbie-maahan.
Jos haluat lisätietoja, tutustu listaan vuoden 2023 parhaista tv-sarjoista ja parhaista elokuvista.