Suicide Squad Kill the Justice League käsikatselussa: Nopea, hurja ja täysin sekaisin hyvällä tavalla

Silmäni eivät tiedä, mihin keskittyä, joten tyydyn kaikkialle. Suicide Squad: Kill the Justice League ei ole livepalvelun ryöstely-räiskintäpeli, johon olin valmistautunut; se on turboahdettu supersankarihulluus, joka tuntuu ja näyttää uskomattomalta.

Metropolisin kaupungin läpi juoksentelusta ei tullut koskaan mitään Batman Arkham -pelien kaltaista. Poissa on Gothamin synkkä, synkkä, pysyvästi yöllinen maailma, ja tilalle on tullut teknovärinen leikkikenttä, jossa ei voi olla liian räikeä. Kiipeän rakennuksia pitkin Deadshotina ja isken vihollisia lähitaisteluhyökkäyksillä, jotta ne lentävät ilmaan ja voin ampua ne tarkasti alas.

Deadshot haukkuu jotain kapteeni Boomerangille, joka nauraa iloisesti ennen kuin teleporttaa eteenpäin auttaakseen King Sharkia ampumaan lisää hirviöitä. Kehittäjä Rocksteadyn tarinankerronta-alttiudelle uskollisena kaikki nämä langat yhdistyvät ja muodostavat riemukkaan superkonnasaagan. Pohjimmiltaan Suicide Squad: Kill the Justice League on täyttä juhlaa. Se on paljon hauskempaa kuin luulin sen olevan – etenkin viime vuoden vastareaktion jälkeen.

Pahana oleminen tuntuu hyvältä

(Kuvan luotto: Warner Bros. Games)Big in 2024

(Kuvan luotto: Future)

GamesRadar+ tutkii vuoden odotetuimpia videopelejä Big in 2024 -lehdessä, ja uusia artikkeleita julkaistaan joka päivä tammikuun ajan.

Kill the Justice Leaguen rönsyilevä Metropolis on kaukana Arkham Islandista. Tämä irtioton laajuuden tunne on heti aistittavissa, kun poistun juuri kunnostetusta Hall of Justice -hallista, joka on nyt rähjäisen pahantekijäjoukon koti. Kaupungin tulevaisuus on arvaamattomissa, epäpuhtaissa käsissämme – mutta vasta sitten, kun olemme pitäneet hauskaa.

Kill the Justice League toimii Batman Arkham -universumissa, mutta pelattavuus ei voisi olla kauempana siitä. Se johtuu siitä, että se, miten liikut tässä vilkkaassa kaupunkimaisemassa, on yhtä tärkeää kuin itse tapahtumapaikan vaihto. ”Metropolis oli todella jännittävä suunnittelun kannalta, koska pystyimme hyödyntämään asioita, joita emme ole tehneet aiemmin”, sanoo apulaisdesignjohtaja Johnny Armstrong. ”Tiesimme jo varhaisessa vaiheessa, että kulkemisesta tulisi pelimme suuri tukipilari, joten kaupunki ja kulkeminen kehittyivät yhdessä.”

Kulkeminen ja taistelu kulkevat käsi kädessä neljässä keskeisessä hahmossa, jotka ovat saatavilla julkaisun yhteydessä ja joista jokaisella on ainutlaatuiset taidot, aseet ja kyvyt, jotka auttavat navigoimaan Metropolisissa. Pystysuoruus on kaikki kaikessa, jos haluat päästä 40-kerroksisen toimistotalon huipulle, ja Deadshotin rakettirepulla se on melkoinen juttu. King Shark voi yksinkertaisesti murskata alla olevan maan ja nostaa itsensä ilmaan, kun taas Harley Quinnin tarttumakoukut mahdollistavat akrobaattisemman lähestymistavan. Boomerangin tunnusomaiset Aussie-heitot ovat luonnollisesti keskeisessä asemassa hänen liikkumisjärjestelmässään, ja niiden avulla hän voi teleportata kiinni jääneeseen paikkaan muutamassa sekunnissa. Nämä kaikki kuulostavat ihanilta, mutta huono syvyyshavainnointikykyni ja ajoituskyvyttömyyteni saavat minut nopeasti sitoutumaan ja päättämään pysyä Deadshotin kanssa.

(Kuvan luotto: Warner Bros. Games)

Peli kyllä patistaa sinua vaihtamaan pääpelaajaa – on jopa järjestelmä, joka kannustaa sinua tekemään niin saadaksesi ajoittain lisää XP:tä – mutta Armstrong ymmärtää, mistä olen tulossa. ”On yksi asia löytää hauska hahmo, joka tuntuu itsestäsi”, hän sanoo ja jakaa intohimoni Deadshotin latausta kohtaan, ”mutta ei ole myöskään yhtä hahmoa, joka tuntuisi massiivisesti muita nopeammalta. Yksi on nopeampi pystysuunnassa, yksi on nopeampi alaspäin ja yksi on nopeampi vaakasuunnassa. Ja tämä jakautuu myös uusiin hahmoihin, joita saamme julkaisun jälkeen.”

Koska uusi pelisisältö on ilmaista vuoden ajan julkaisun jälkeen, mahdollisuudet näille ”upouusille hahmoille, joita ei ole pelissä ennen sitä” kuulostavat loputtomilta. Kaikki hahmot ovat avattavissa pelissä, ja Kill the Justice League -taistelupassi on kuulemma vain kosmeettisia esineitä varten. Hieno juttu.

Olen hieman masentunut siitä, etten pääse pelaamaan Poison Ivylla, joka herätettiin Kill the Justice Leaguessa henkiin nuorena tyttönä Arkham Knightissa tapahtuneen kuolemansa jälkeen, mutta on hauska nähdä Rocksteadyn haarautuvan uusien pelattavien hahmojen kanssa.

”Työskentelimme Batmanin parissa niin pitkään, ja Batman on Batman: hyvin synkkä ja hyvin vakava”, Armstrong sanoo ja viittaa Caped Crusaderin ja DC:n roistojen välisiin jyrkkiin eroihin. ”Heillä kaikilla on omat ainutlaatuiset persoonallisuutensa, ja sitten [me] pakotamme heidät yhteen kuin laajennettu perhe, halusivat he sitä tai eivät. Yritämme kai heijastaa sitä myös pelattavuudessa. Jos pelaatte [muiden ihmisten kanssa], olette joukko vieraita. Mutta pelin lopussa teistä on kehittynyt tiivis perhe.”

Korkeat nousut ja korkeammat panokset

(Kuvan luotto: Warner Bros. Games)

Rocksteady onnistuu taitavasti tasapainoilemaan toiminnan ja tarinan välillä.

Armstrongin tarkoittamat ”tuntemattomat” ovat kanssapelaajia, sillä Suicide Squad: Kill the Justice League on laajimmillaan live-palvelun co-op-räiskintä. Onneksi se ei kuitenkaan tunnu toiselta Marvel’s Avengersilta. Siinä on sankariräiskintäpelin elementtejä – erilaisia pelattavia hahmoja massiivisella verkkoareenalla, joilla jokaisella on omat etunsa ja erikoisuutensa – mutta Kill the Justice League on elinvoimainen, kerronnallisesti rikas kokemus, joka osoittaa Rocksteadyn ”todellista rakkautta ja kunnioitusta hahmoille” ja laajemmalle DC-universumille.

Arkhamiin kaikki nämä vuodet lukittuna ollut Task Force X koostuu niistä harvoista ihmisistä, jotka ovat jääneet ehjiksi aivopesun aiheuttamasta vitsauksesta, joka on muuttanut Metropolisin asukkaat aivottomiksi roistoiksi. Ja kyllä, siihen kuuluu myös sen välttämättömät sankarit, Justice League. Hallituksen salamyhkäinen virkamies Amanda Waller onnistuu huijaamaan joukkueen ruiskuttamaan toisiinsa räjähteitä, jotka paiskaavat heidän päänsä kuin paiseita, elleivät he tottele, joten nyt on aika uskaltautua kaupunkiin kaatamaan Teräsmies ja hänen korruptoituneiden hyväntekijöidensä joukkonsa.

Lukemattomat tehtäväformaatit tarkoittavat, että mikään taistelu ei tunnu samalta, ei edes neljän tunnin mittaisen kädenojennukseni aikana. Erilaiset taistelukokemukset, jotka vaihtelevat puolustustyylisissä tehtävissä käytävästä ajoneuvotaistelusta täysimittaisiin hyökkäyksiin, hurjaan pomotaisteluun The Flashia vastaan ja ikävään yhteenottoon Lex Luthorin kanssa, kulkevat pääjuonen mukana, mutta jättävät silti paljon tilaa tutkia asioita yhteistyökavereideni kanssa. Rocksteady onnistuu tasapainoilemaan taidokkaasti toiminnan ja tarinan välillä, ja tämä monipuolisuus ulottuu myös itse aseisiin.

(Kuvan luotto: Warner Bros. Games)

Kill the Justice Leaguessa aseistuksesi on täysin muokattavissa, ja jokainen suoritettu tehtävä näyttää palkitsevan pelaajat uusilla aseilla, pommeilla ja muilla varusteilla, joita voi vaihtaa. Pingviini ja Ivy lyöttäytyvät yhteen tukikohdassa antaakseen Squadille uusia lähitaistelutilatehosteita, joista ensimmäinen on Freeze, ja uusien kykyjen ostaminen mahdollistaa loputtomasti nokkelia tapoja aseiden ampumiseen. Deadshotina kokeilin Rocksteadyn kehittäjien avulla hauskaa pientä rakennelmaa, joka heittää vihollisia ilmaan, jotta voin jongleerata ja ampua niitä mielijohteesta. Kuvittelen, että se on kätevä apu, kun taisteluita pidetään poissa maasta, jolloin King Sharkin kaltaisille lähitaistelijoille jää tilaa saada iskuja esteettä.

Suicide Squad: Kill the Justice League tuli minulle valtavana yllätyksenä. Rocksteadyn todistetun taidon, intohimon ja omistautumisen autenttisuudelle ansiosta odotin jo innolla paluuta Arkhamverseen, mutta en odottanut, että online-toimintaräiskintäpelin formaatti tuntuisi niin sopivalta kuin se tuntuu. Kineettisten kulkujärjestelmiensä ja iloisen värikkään kaaoksensa ansiosta se on täydellinen vastakohta aiemmille peleille. Älä anna sen kuitenkaan lannistaa itseäsi – tämä on yksi antisankariräiskintäpeli, joka uskaltaa pitää järjettömän hauskaa, ja se pitää lupauksensa enemmän kuin hyvin.