True Detective on paperilla antologinen rikosdraama, jossa jokaisen kauden dekkarit yrittävät ratkaista ainutlaatuisen, itsenäisen tapauksen. Kolmen jakson jälkeen uusin kausi, Alaskaan sijoittuva Night Country, näyttää kuitenkin virallisesti kuroneen umpeen kuilun sarjan ja Louisianan ensimmäisen jakson välillä pääsiäismunien muodossa. Kunpa se ei olisi tehnyt niin.
True Detectiven neljännen kauden pääosissa nähdään lämminhenkinen, ihana Kali Reis ja vertaansa vailla oleva Jodie Foster. True Detectiven neljännellä kaudella Ennisin poliisipäällikkö Liz Danvers yhdistyy entisen työparinsa Evangeline Navarron kanssa tutkiakseen Tsalal-tutkimusaseman tiimin katoamista (ja myöhemmin kuolemia). Kun pakkaspariskunta syventyy tapaukseen, he saavat tietää, että se liittyy kummallisesti myös IÑupiat-kätilön ja aktivisti Annie Kowtokin selvittämättömään murhaan, mikä viittaa siihen järkyttävään ja hyvin todelliseen väkivaltaan, jota alkuperäiskansojen naiset kohtaavat kaikkialla Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Kun keskitytään näin koskettavaan ja ahdistavaan aiheeseen, en oikein ymmärrä, miksi showrunner Issa LÓpez keksi tarpeettomia häiriötekijöitä, kuten Rose Aguineaun (Fiona Shaw) edesmenneen aviomiehen paljastuminen Matthew McConaugheyn ensimmäisen kauden hahmon Rust Cohen isäksi. Tosiasiassa sillä ei ole mitään merkitystä tämän nimenomaisen tarinan kannalta – eikä myöskään ensimmäisen luvun kannalta juuri mitään muuta.
On myös kyse Night Countryn pahaenteisen näköisestä spiraalimotiivista, joka havaittiin ensin yhden jäätyneen tiedemiehen otsassa, ennen kuin selvisi, että Annie K:lla ja hänen rakastajallaan Raymond Clarkilla, Tsalalin kadonneella paleomikrobiologilla, oli saman symbolin tatuointi. Ensi-illan jälkeen fanit ovat huomauttaneet, että se näyttää pelottavan samanlaiselta kuin kiero spiraali, jonka Rust ja Woody Harrelsonin esittämä Marty Hart löysivät 1. kaudella murhatun prostituoidun Dora Langen ruumiiseen maalattuna. Tämän tajutessaan katsojat ovat yrittäneet oveloittaa Danversia ja Navarroa ja selvittää, mitä heidän edessään tapahtuu, mutta kävi ilmi, että tällä uudella spiraalilla ei ole mitään tekemistä kaksoisspiraalisen edeltäjänsä kanssa.
(Kuvan luotto: HBO)
Kolmannessa osassa Annien kampaaja kertoo Danversille ja Navarrolle, että Clark innostui Annien tatuoinnista niin paljon, että kopioi sen mallin, vaikka hän oli jo aiemmin selittänyt, että Annie oli alun perin teettänyt tatuoinnin sen jälkeen, kun häntä olivat vaivanneet näkyjä spiraalista lukiossa. ”Hän sai tatuoinnin, unet loppuivat”, hän sanoi; tämä on kaukana True Detectiven 1. kauden spiraalin kulttimaisesta alkuperästä. Mitä järkeä siinä on?
”Vuosikymmeniä kestänyt TRUE DETECTIVE -neuvoni on, että lopeta sen katsominen kuin se olisi LOST. Se ei ole arvoitus, joka *sinun* on ratkaistava, vaan maailma, johon voit uppoutua. Kokeile sitä”, eräs toinen fani kirjoitti Twitterissä noin viikko sitten, ja olen täysin samaa mieltä. Väittäisin kuitenkin, että sarja itse tekee siitä entistä haastavampaa sisällyttämällä siihen merkityksettömiä viittauksia, jotka tuntuvat tietoisilta silmäniskuilta ja punaisen langan tyylisiltä ”vihjeiltä”.
Minulla on kuitenkin aina ollut hieman hankala suhde pääsiäismuniin. Ne voivat olla hauskoja – esimerkiksi Marvel-elokuvan jälkilähetyskohtauksessa tai spin-off-sarjan viittaus alkuperäiseen sarjaan – mutta suurimmaksi osaksi ne ravistelevat minut pois katselukokemuksesta ja saavat minut miettimään, miten ”internet” sulattaa kyseisen tiedon. En ole koskaan pitänyt siitä, että sarjasta tulee liian itsetietoinen ja alkaa tehdä asioita sosiaalisen median kohun ja meemien luomiseksi – elokuvien kohdalla näin tapahtuu luonnollisesti paljon vähemmän, koska ne tehdään yleensä kuplassa, jossa yleisö ei pääse häiritsemään. Minusta esimerkiksi Big Little Lies ja Succession, jotka ovat mielenkiintoisesti molemmat HBO:n tuotoksia, ovat syyllistyneet tähän, ja nyt True Detective: Night Country on seurannut niiden jalanjälkiä. Mutta ottaen huomioon sen synkän aiheen, se tuntuu tässä erityisen epämukavalta.
Sarja on riittävän hyvä seisoakseen omillaan ilman tällaisia kikkailuja ja jatkuvia muistutuksia siitä, että se on itse asiassa osa tätä laajempaa suosittua sarjaa. On myös sääli, että ensimmäinen kausi, joka on tuntunut tuntevan tarvetta liittyä edeltäviin kausiin, on ensimmäinen kahden naisen johtama kausi. Night Countrylla on kaikki ainekset loistavaan True Detective -sarjaan; loistava näyttelijäkaarti, tunnelmalliset puitteet ja hitaasti etenevä, purkautuva mysteeri, joka osoittautuu viikko viikolta rikkaammaksi ja mukaansatempaavammaksi. Rakastan sitä. Sen ei tarvitse murehtia halpoja temppuja.
True Detective: Night Country esitetään HBO:lla ja HBO Maxilla joka sunnuntai Yhdysvalloissa ja Sky Atlanticilla ja NOW:lla joka maanantai Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Varmista, ettet missaa yhtään jaksoa kätevällä oppaallamme True Detective: Night Countryn julkaisuaikataulusta.