PS Vita ei ollut pullollaan suuria yksinoikeuspelejä, eivätkä ensimmäiset yritykset, kuten WipEoutin ja Unchartedin tiivistetyt versiot, vakuuttaneet käsikonsolin ainutlaatuista identiteettiä. Se tarvitsi pelejä, jotka siirtävät painopistettä – omaperäisiä 3D-seikkailuja, joissa on konsolin mittakaava ja jotka tuntuivat räätälöidyiltä taskulaitteelle. Gravity Rush, jossa siirtyminen on kaikki kaikessa.
Gravity Rush suunniteltiin alun perin PS3:lle, mutta Sony Japan Studio muokkasi sen Vitalle sopivaksi ja keksi fiksuja tapoja selviytyä laitteiston rajoituksista. Visuaalinen tyyli, joka on saanut vaikutteita ranskalaisen graafikon Jean Giraud’n (eli Moebiuksen) töistä, tekee paljon raskasta työtä avoimen maailman steampunk-kaupunki Heksevillessä. Lähiympäristösi yksityiskohdat ja cel-sävyiset kaupunkilaiset sekä lohkotut taustat muodostavat kontrastin, joka muistuttaa kohtauksia graafisesta romaanista, jota tukee sarjakuvapaneeleissa kerrottu tarina.
Sinut on kehystetty
(Kuvan luotto: Sony)TILAA!
(Kuvan luotto: Future, Remedy)
Tämä juttu ilmestyi ensimmäisen kerran PLAY-lehdessä – Tilaa tästä säästääksesi kansihinnassa, saadaksesi yksinoikeudellisia kansia ja saadaksesi lehden joka kuukausi kotiovellesi tai laitteellesi.
Mitä tuohon tarinaan tulee, no, se tosiaan menee paikoilleen – usein vaihtoehtoiseen ulottuvuuteen, josta haetaan takaisin mustiin aukkoihin imeytyneitä kokonaisia palasia kaupungista – mutta tunkeutuu harvoin. Enimmäkseen se on keino antaa sinulle erilaista tekemistä, pakenevien ilmapallojen nappaamisesta mestarivarkaan jäljittämiseen ja ulottuvuuksienvälisiä lohikäärmeitä vastaan taistelemiseen. Se myös kohottaa näitä toimintoja esittämällä ne päähenkilö Katin silmin. Hän ei muista, kuka hän on tai mitä on tekeillä, mutta yhtä lailla hän on rohkea tyyppi, joka heittäytyy asioihin huoletta. Ja se on tärkeää, sillä Kat joutuu heittäytymään asioihin paljon.
Dusty-nimisen maagisen kissan voimin Katista tulee ”muuntaja”, joka voi muuttaa painovoimaa ympärillään. Tämä tarkoittaa, että hän voi liikkua vapaasti ilmassa mihin suuntaan tahansa, vaikka, kuten Buzz Lightyear sanoisi, hän ei niinkään lennä kuin putoaa tyylikkäästi. Napauta R1 ja Kat leijuu maanpinnan yläpuolella. Napauta sitä uudelleen, jolloin painovoima siirtyy kameran osoittamaan suuntaan, ja yhtäkkiä putoat kohti taivasta tai hotellin kylkeä. Osu seinään tai kattoon, ja Kat asettaa jalkansa siihen kuin se olisi maa. Ainoastaan hänen roikkuvien hiustensa ja huivinsa suunta – jotka jotenkin yhä tottelevat normaalia painovoimaa – osoittaa muuta ja muistuttaa sinua siitä, missä oikea lattia on, jos eksyt.
Sinä hämmennyit. Kohta siirryt vauhdilla, pysähdyt hetkeksi muuttamaan kurssia ja sitten syöksyt muualle. Tai sitten taistelet Nevi-nimisiä hämäräperäisiä vihollisia vastaan – outoja möhkäleitä, jotka ovat muodoltaan erilaisia rapujutuista sipulipäisiin kirahveihin ja lentäviin kalmariin. Joskus voit puhkaista niiden mätäpaiseiset heikot kohdat pysymällä maassa ja antamalla niille kenkää. Useammin sinun on käytettävä Katin syöksyvää painovoimapotkua, jonka avulla hän voi jatkaa niiden pehmeiden osien murskaamista ylhäältä käsin.
”Mitä ikinä teetkin Gravity Rushissa, kyse on aina siitä, että katsot oikeaan suuntaan.”
Mitä ikinä teetkin Gravity Rushissa, kyse on aina siitä, että katsot oikeaan suuntaan. Painit oikealla tikulla pitämään kameran linjassa ja kallistat sitten Vitaa hienosäätääksesi gyroskoopin avulla, jotta et purjehdi ohi hirviön tai rakennuksen, johon tähtäät. Ohjauksen fyysisyys on erityisen vaativaa pistehyökkäyshaasteissa, joissa testataan kaikkea siirtotarkkuudesta lumilautailutyyliseen painovoimaliukuun. Kyllä, se voi olla hieman liikaa Vitan pienille analogitikuille, mutta se on sen arvoinen uhraus, kun tunnet, että koko maailma on käsissäsi.
Sitä paitsi Gravity Rushin suurimpia iloja ovat perusmanööverit. Mikään ei voita sitä jännitystä, kun lennät ympäri Heksevilleä, pysäytät Katin ilmaan, osoitat kaukana olevaa kohdetta ja lennätätät hänet sitten sitä kohti. Tai pudota vapaasti huipulta, syöksyä kohti mukulakiviä ja lentää sitten rauhallisesti johonkin silmään osuneeseen rakennelmaan. Tehtävien ulkopuolella vietät aikaa keräämällä jalokiviä ympäri kaupunkia vaikeapääsyisistä paikoista, osittain siksi, että ne parantavat voimiasi, mutta enimmäkseen huvin vuoksi. Lopulta Gravity Rush tietenkin ”remasteroitiin” ja portattiin PS4:lle.
Toisin kuin Kat, PS Vita ei koskaan kunnolla lähtenyt liikkeelle – ehkä peli oli sittenkin liian iso käsikonsolille, liian suuri luksuspelaaja. Mutta mikä luksus. Toki se näyttää terävämmältä ja on helpommin ohjattavissa PS4:llä, mutta vain se pieni ruutu vangitsee ryntäyksen täysin.
Tämä juttu ilmestyi ensimmäisen kerran PLAY-lehdessä – Tilaa se täältä, niin säästät kannen hinnassa, saat yksinoikeudella kannet ja se toimitetaan joka kuukausi kotiovellesi tai laitteellesi.