Prince of Persia The Lost Crown on antanut 35 vuotta vanhalle pelisarjalle toisen uudelleenkeksintönsä, mutta mielestäni se sopii edelleen paremmin toimintaroolipeliksi kuin metroidvanianaksi…

Prince of Persia: The Lost Crownin kohdalla oli rohkea veto asettaa valokeilaan joku muu kuin prinssi, mutta Ubisoft Montpellier valitsi tiettävästi juuri tämän polun kehitystyön alkuvaiheessa. On selvää, että peli kasvoi ajan myötä Metroidvania-genreen, mutta koska pelin on luonut sama studio, joka on vastuussa arvostetusta Rayman-sarjasta, The Lost Crownin mieltymys tasohyppelyyn ei ollut koskaan kyseenalainen. Joidenkin mielestä ongelmallisempaa, jopa enemmän kuin se, että prinssi ei ollut keskipisteessä, oli se, että peli ei ole 3D-toimintaseikkailu Ubin vuoden 2003 sarjan rebootin, The Sands of Timen, tapaan. Kun Prince of Persia: The Lost Crown esiteltiin virallisesti viime vuoden Summer Game Fest -tapahtumassa, sarjan fanien tämä puoli sai äänensä kuuluviin.

Pitkään pelanneet pelaajat ovat jo pitkään toivoneet paluuta alkuperäiseen 3D-trilogiaan – kolmikantaan, johon kuuluivat The Sands of Time (2003), Warrior Within (2004) ja The Two Thrones (2005) – mutta henkilökohtaisesti, koska olen pelannut vuoden 1989 alkuperäistä peliä pian sen jälkeen, kun se oli ilmestynyt Euroopassa, ja koska olen nauttinut myös vuonna 2007 ilmestyneestä kohtaus kerrallaan toteutetusta uudelleenversiosta, olen aina halunnut nähdä Prince of Persian painuvan syvemmälle sivuttain rullaavaan tilaan, vaikka se tapahtuisi samanaikaisesti ehdotetun (mutta pitkään viivästyneen) The Sands of Time -uudelleenfilmatisoinnin kanssa.

Voit lukea ajatukseni kokonaisuudessaan Prince of Persia: The Lost Crown -arvostelustamme, mutta mielestäni Ubisoftin uusin luolastoja ryömivä seikkailu – sarjan ensimmäinen varsinainen peli 14 vuoteen – on käännekohta.

Katso valtaistuin

Prince of Persia: The Lost Crown joulukuun esikatselukuvat

(Kuvan luotto: Ubisoft)BACK IN TIME

Prince of Persia: Sands of Time Steam-kannella alkuperäisen Sega CD:n ja Master Systemin kopioiden vieressä.

(Kuvan luotto: Future / Phil Hayton)

Näin voit pelata alkuperäisiä Prince of Persia -pelejä vuonna 2024

Suurimmaksi osaksi nautin The Lost Crownista perusteellisesti. Olen ihastunut Metroidvania-peleihin, ja kuten edellä todettiin, olen tarpeeksi vanha pelatakseni Prince of Persian lähes 35 vuotta vanhaa alkuperäistä DOS-versiota julkaisun aikoihin. Huolimatta sarjan kannattajien selvästä vastustuksesta, olin alusta asti myyty The Lost Crownin 2,5D-tyylille – ja käytännössä, kun se ei kompastellut mutkikkaaseen tarinaansa ja syöttänyt minulle väkisin hankalia kerronnallisia välikappaleita, voisin jopa sanoa, että rakastin sitä.

Näppärän tasohyppelyn ja ihanan visuaalisen ilmeen lisäksi yksi The Lost Crownin suurimmista saavutuksista on se, että se on onnistuneesti keksinyt uudelleen itse Prince of Persia -sarjan. Vuonna 2003 The Sands of Time -sarjan hyppy 3D:hen merkitsi sarjan ensimmäistä merkittävää uudistusta, ja vaikka vuoden 2008 peli (nimeltään yksinkertaisesti Prince of Persia) oli selkeä siirtymä toimintaseikkailun suuntaan, samalle aikakaudelle sijoittuminen sai sen tuntumaan Sands of Time -trilogian jatkeelta.

Lue myös  En voi uskoa, että Pikachu oli niin sydämetön Psyduckiin Pokemon -animessa

14 vuoden tauon jälkeen The Lost Crown on tehnyt Prince of Persiasta jälleen romaanin – ja vaikka Metroidvania-genre ei ehkä ollutkaan ilmeinen reitti, se sopii ehdottomasti sarjan keskeisiin teemoihin, joita ovat kryptojen ryömiminen, pomotaistelut ja kuolemaa uhmaavien ansojen kiertäminen. Toisin sanoen: kaikki palaset sopivat tähän, mutta pitäisikö sarjan jatkaa tästä eteenpäin tällä tiellä?

Prince of Persia

(Kuvan luotto: Ubisoft)

”Älkää käsittäkö minua väärin, ottaisin mielelläni toisen Metroidvania-pelin The Lost Crownin tyyliin – mutta en The Sands of Time -remaken kustannuksella ja/tai sen kustannuksella, mitä tahansa edistysaskeleita sarjalla voisi olla hihassaan eteenpäin”

Minulle se ei ole. Samalla tavalla kuin Assassin’s Creed Miragen virtaviivaistettu ja hillitty koostumus raapaisi kutinaa menneisyydestä, näen The Lost Crownin enemmänkin ponnahduslautana vanhan sarjan ja sen välillä, mitä on tulossa seuraavaksi. Ubisoft on jo mainostanut Assassin’s Creed Rediä studion ”vuoden 2024 suurimmaksi blockbusteriksi”, ja epäilen, että uudelleen perustettava Prince of Persia ajattelee ja sen pitäisi ajatella samalla tavalla.

Ubisoft on myös viettänyt viime vuodet lykkäämällä kauan ja hartaasti odotettua Prince of Persia The Sands of Time -uudelleenversiota – peliä, joka esiteltiin Ubisoft Forward 2020 -tapahtumassa, jonka piti ilmestyä ensin seuraavan vuoden tammikuun lopulla ja jota sitten siirrettiin johonkin ajankohtaan tilivuoden 2022-2023 aikana. Ubisoft Montreal otti lopulta kehitystyön haltuunsa (studion Mumbain ja Punen yksiköistä), ennen kuin se vaihtoi remaken julkaisupäivän epämääräiseen ”TBA”-ikkunaan. Ottakaa tästä mitä haluatte, mutta mielestäni on reilua sanoa, että Ubisoft ottaa aikalisän pelin kanssa, joka on nyt yli 20 vuotta vanha ja jolla on seuraajia, jotka tietävät tarkalleen, mitä he haluavat.

Ja miksipä ei, se ei ole vain Ubisoftin etuoikeus, vaan se on varmasti myös Prince of Persian parasta jatkossa. Älkää käsittäkö minua väärin, ottaisin mielelläni toisen Metroidvania-pelin The Lost Crownin tyyliin – mutta en The Sands of Time -remaken kustannuksella ja/tai sen kustannuksella, mitä tahansa edistysaskeleita sarjalla voisi olla hihassaan eteenpäin. Minulle The Lost Crown on paletin puhdistaja ennen seuraavaa pääruokaa. Siihen asti anna Ubisoftin kokata.

Katso parhaat Metroidvania-pelit, joihin voi tutustua täysin loppuun asti.

Frenk Rodriguez
Frenk Rodriguez
Hei, nimeni on Frenk Rodriguez. Olen kokenut kirjoittaja, jolla on vahva kyky kommunikoida selkeästi ja tehokkaasti kirjoittamalla. Ymmärrän pelialaa hyvin ja pysyn ajan tasalla uusimmista trendeistä ja teknologioista. Olen yksityiskohtainen ja kykenen analysoimaan ja arvioimaan pelejä tarkasti, ja suhtaudun työhöni objektiivisesti ja oikeudenmukaisesti. Tuon myös luovan ja innovatiivisen näkökulman kirjoittamiseeni ja analyyseihini, mikä auttaa tekemään oppaistani ja arvosteluistani kiinnostavia ja mielenkiintoisia lukijoille. Kaiken kaikkiaan nämä ominaisuudet ovat mahdollistaneet sen, että minusta on tullut luotettava ja luotettava tiedon ja näkemysten lähde pelialalla.