Derceton kartano huokuu luonnetta. Puupaneloidut käytävät antavat tilaa lukituille oville, nariseville portaille ja kaikenlaisille oudosti vältteleville asukkaille, jotka kaikki vartioivat salaisuutta, jonka olen päättänyt selvittää. Alone in the Dark -elokuvan mahtava kartano on uusintaversiossa nyt psykiatrinen sairaala. Luulen, että se tuntuisi hyvin paljon kolmannelta päähenkilöltä, ellei se jotenkin toimisi minua vastaan.
Kun pelaan pelin kolme ensimmäistä lukua läpi ensin Emily Hartwoodina ja sitten etsivä Edward Carnbynä, löydän enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Se on jännittävä kokemus, jota tukee doom-jazz-soundtrack, joka vaihtelee toiminnan mukana, kun navigoin sen arvoitusten, hirviöiden ja paranormaalien sokkeloissa. THQ Nordicin tuleva versio selviytymiskauhuklassikosta tekee loistavaa työtä pelin ja sen hahmojen uudelleenmuotoilussa, ja se nojaa uuteen 1920-luvun ympäristöön luottavaisesti pitäen samalla kiinni alkuperäisen pelin hengestä. Toistaiseksi tuloksena on kiehtova salapoliisilankakerronta, joka tuntuu ajoittain enemmän trilleriltä kuin kauhulta, ja vaikka toivoin kunnon säikähdystä, kammottava dekkari tuntuu tällä kertaa sopivan paljon paremmin.
Rakastan käsityötä
(Kuvan luotto: THQ Nordic)Hauntings ahead
(Image credit: Konami)
Tutustu kaikkiin tuleviin kauhupeleihin, joita voit odottaa vuonna 2024 ja sen jälkeen.
Ennen kuin THQ Nordic osti IP:n, Eden Gamesin ensimmäinen yritys Alone in the Darkin uusintaversiosta meni valitettavasti pieleen. Nykyaikainen uusintaversio ei onnistunut, minkä vuoksi olen niin otettu kehittäjä Pieces Interactiven päätöksestä viedä meidät sen sijaan ajassa taaksepäin tulevassa rebootissa. Louisianan maaseutu on ihanteellinen tausta tälle etelän gootti-noir-sovitukselle, ja peliin tutustuttuani olen sitä mieltä, että tämä ympäristö oli erinomainen valinta.
Nämä kaksi valtakuntaa, jotka on jaettu plantaasista psykiatriseksi laitokseksi muuttuneen Derceton kartanon ja Jeremy Hartwoodin unimaailman välille, edustavat kahta erilaista pelityyliä. Derceton epälineaaristen arvoitusten vastapainoksi on tarjolla aseiden ja hirviöiden tappamisen toimintakohtauksia, joihin pääsee käsiksi talismaanin avulla, ja joka kerta, kun matkustaa sinne, on ratkaistava erilainen arvoitus. On ehdotettu, että tämä näennäisesti voodoo-taikuuteen perustuva taikuus auttaa Emilyä löytämään kadonneen setänsä, joka on selittämättömästi kadonnut Dercetossa.
(Kuvan luotto: THQ Nordic)
Keskustelemalla hänen kanssapotilaidensa kanssa, kun heidät löytää, saa hieman taustatietoa Jeremyn tapauksesta. Emily tyrmää aluksi heidän omituisuutensa kliinisenä hulluutena, mutta Derceto ei olekaan kaikkea sitä, miltä se näyttää. Kolmessa ensimmäisessä luvussa on huomattava määrä välivideoita, joissa jokaisessa on uusi hahmo – potilas, lääkäri tai muu – ja jotka auttavat sinua saamaan selkeämmän kuvan siitä, millaista on elää kartanossa. Näissä elokuvissa on selvästi vanhan maailman Hollywood-tunnelma, ja Jodie Comerin ja David Harbourin kuuluisat näyttelijänlahjat saavat minut joskus unohtamaan, että pelaan videopeliä enkä Stranger Thingsin ja Killing Even risteytystä. Jopa vihjeet ovat täysin äänekkäitä, kun niitä tutkitaan inventaarioissani, ja kaikki tämä tukee maailmanrakentamisen moitteetonta tunnetta.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi törmännyt ongelmiin pelatessani tätä esikatselupeliä – kyseessä on kuitenkin varhainen versio, ja peliä lykättiin hiljattain jälleen kerran. Mutta vaikka latausajat ja tekstuurit ovatkin hieman karheat, se, mitä olen nähnyt Alone in the Darkin tunnelmasta, on tyylikästä, aitoa ja tarkkaan kuvattua.
Maailmojen tuolla puolen
(Kuvan luotto: THQ Nordic)
Vaikka kartano tuntuu klaustrofobiselta tutkittavaksi, täynnä lukittuja ovia ja arvoituksia, joiden kautta niihin pääsee, Alone in the Darkin unimaailma on alati kehittyvä rajatila, joka on täynnä sanomattomia kauhuja. Hirviöiden täyttämästä ranskalaiskorttelista hylättyyn öljynporauslautalle, joka muistuttaa jotenkin Resident Evil 7:ää, en koskaan tiedä, mitä odottaa, kun käytän talismaani astuakseni läpi Dercetosta.
Nämä talismaani-arvoitukset ovat riittävän yksinkertaisia, ja niihin liittyy suurimmaksi osaksi koodikirja, jonka avulla voi selvittää symboleja ja niitä vastaavia numeroita, vaikka Modern-tilassa pelatessani suurin osa vihjeistä ilmestyy esiin vuorovaikutuksessa olevina esineinä, kun kävelen niiden ohi. Tämän pelitilan kytkeminen pois päältä auttaisi minua halutessani nojautumaan Alone in the Darkin salapoliisiominaisuuksiin hieman enemmän, sillä minun pitäisi käydä jokainen huone huolellisesti läpi varmistaakseni, etten jätä mitään huomaamatta.
Pelin Derceto -osioissa keskitytään tarinaan, asiayhteyteen ja palapelien ratkomiseen, mutta en ole tässäkään täysin turvassa unimaailmalta. Välähdykset suopohjaisesta lahdesta välähtävät, kun liukastelen Derceton käytävillä etsivä Carnbyn roolissa. Juoksen uuteen huoneeseen juuri kun se täyttyy sitkeästä mustasta lietteestä, ikkunat ovat auki ja linnut kakattavat ulkona äänekkäästi kuin varoittaisivat vaarallisesta läsnäolosta. Nämä näyt katoavat hetkessä, mutta tunne siitä, että kävelen jatkuvasti epävarmasti tasapainoilevan kolikon toisella puolella, estää minua koskaan laskemasta varuaani.
(Kuvan luotto: THQ Nordic)
Tutkiminen on Alone in the Darkissa avainasemassa, kyllä, mutta se on myös selviytymiskauhupeli. Se tarkoittaa, että taistelu on silti vahvasti esillä, vaikka peli onkin vahvasti psykotrilleri-vaikutteinen. Olen toistaiseksi avannut molemmille hahmoille vain pistoolin ja haulikon, ja ammuksia molempiin aseisiin on runsaasti. Sallin sen, että tässä New Orleansin naapurikaupungissa sattuu olemaan paljon pistoolien luoteja, haulikon hylsyjä ja terveyttä parantavia alkoholipulloja piilotettuna erilaisiin roskakoreihin ja pakastimiin eri puolilla tätä viehättävää New Orleansia sijaitsevaa kaupunkia.
Itse ammuskelussa minulla ei ollut mitään ongelmia lukuun ottamatta satunnaisia äänipätkiä pistoolilla ammuttaessa. Aseet eivät myöskään olleet ainoa vaihtoehto, sillä pystyin myös poimimaan raskaita räätälöityjä aseita lähitaisteluhyökkäyksiä varten, jos aseiden ammukset loppuisivat kesken. Näihin kuului putkia, jakoavaimia ja jopa palokirves – tosin kaikki ne hajosivat viiden tai kuuden peräkkäisen lyönnin jälkeen.
Näissä elokuvissa on selvästi vanhan maailman Hollywood-tunnelma, ja Jodie Comerin ja David Harbourin kuuluisat näyttelijänlahjat saavat minut joskus unohtamaan, että pelaan videopeliä…
Alone in the Darkin taistelu alkoi avautua kolmen luvun esikatselun loppupuolella, ja heitelevät esineet ja syttyvät Molotovit tarjoavat ainutlaatuisia ympäristötappoja. Se, mitä olen tähän mennessä nähnyt, saa minut uskomaan, että aseiden avaaminen toimii samalla tavalla kuin muissa nykyaikaisissa selviytymiskauhupeleissä, kuten Alan Wake 2:ssa, Resident Evil Villagessa ja Dead Spacessa – minun on ratkaistava arvoituksia saadakseni ne.
Tunnelmallinen, synkkä ja alkuperäisestä pelistä rakkaudella muokattu peli, joten odotan innolla, että Alone in the Dark saavuttaa täyden potentiaalinsa. Se ei ehkä avaa mitään uutta tietä uskollisten selviytymiskauhukoneistojensa suhteen, mutta se korvaa sen enemmän kuin hyvin eloisilla hahmoilla, asetelmilla ja juonenkäänteillä, jotka vetivät minut heti mukaansa. Dercetossa on magneettista outoutta, sekä siinä, miten siellä liikkuu, että siinä, miten omituisia sen asukkaat ovat, ja se voi tuntua toisinaan jopa unijaksoja kummallisemmalta. Se herättää kysymyksen: mikä on todellinen maailma ja mikä painajainen? Minun on odotettava 20. maaliskuuta saadakseni sen selville, mutta odotan mielelläni kummallisuutta siihen asti.
Parhaat selviytymiskauhupelit Resident Evilistä Somaan täyttävät sinut kauhun tunteella, kun seuraat, kuinka varusteesi hupenevat.