Yksi suosituimmista found footage -kauhusarjoista on juuri kasvanut entisestään, kun V/H/S-antologiasarjan kuudes osa V/H/S/85 julkaistaan. Tämä uusin luku on kokoelma kotivideoita, uutislähetyksiä, poliisinauhoja ja televisiosta nauhoitettua dokumenttia, jotka kaikki sijoittuvat, arvaatte varmaan, 1980-luvulle.
Elokuvassa on mukana V/H/S-veteraaniohjaaja David Brucknerin, Sinisterin Scott Derricksonin, Gigi Saul Guerreron, Natasha Kermanin ja Mike P. Nelsonin osia. Lyhytelokuvissa kuvataan tärisevillä retro-kameroilla kuvattuja väkivaltaisia rikoksia ja katastrofeja, joihin kaikkiin on jollain tavalla vaikuttanut tuonpuoleinen muukalaisvoima. GamesRadar+:n yksinoikeudella antamassa haastattelussa Bruckner, Derrickson ja Nelson keskustelivat V/H/S/85:n tekemisestä, yliluonnollisista asioista ja siitä, miten tämä yleinen teema oli tahaton.
Erilaiset lähestymistavat
(Kuvan luotto: Shudder)
Aiemmista V/H/S-elokuvista poiketen kaikissa näissä osissa on yliluonnollisia teemoja. Brucknerin lyhytelokuva – tai pikemminkin ”wraparound” – Total Copy esitetään televisiodokumenttina, jossa seurataan ryhmää tiedemiehiä, jotka tutkivat epätavallista liman peittämää olentoa nimeltä Rory. Tämä luku toimii liimana, joka pitää koko elokuvan kasassa, ja muiden lyhytelokuvien välissä esitetään pieniä pätkiä. Bruckner ja käsikirjoittaja Evan Dickson keksivät juonen, kun he katselivat 80-luvun kauhuelokuvia metsämökissä. He katsoivat Joseph Rubenin Dreamscape-, Stuart Gordanin From Beyond- ja David Cronenbergin Videodrome-elokuvia saadakseen inspiraatiota, ja kuten Bruckner kertoo, ”jammailimme ideoita, kunnes päädyimme johonkin, joka oli vieras, mutta myös tekoälyä, halusimme tai emme”.
Doctor Strange -ohjaaja Derricksonin lyhytelokuva Dreamkill ei puolestaan ole avoimesti scifiä, mutta käyttää Sixth Sense -elokuvan tapaan yliluonnollisia piirteitä tarinan ohjaamiseen. Dreamkill seuraa Gunther-nimistä teiniä, jota näyttelee Derricksonin poika Dashiell, kun hän alkaa nähdä unia kauheista murhista, jotka nauhoitetaan videonauhurille ja jotka myöhemmin toteutuvat. Veren ja paranormaalin sekoittaminen on tavallista Derricksonille, joka kertoo GamesRadar+:lle, että hänen V/H/S-lyhytelokuvansa sai inspiraationsa hänen viimeisimmästä The Black Phone -elokuvastaan, ja se jopa sijoittuu samaan aikajanaan.
Vuonna 2021 ilmestyneen Wrong Turn -rebootin ohjaaja Nelson otti hieman erilaisen lähestymistavan lyhytelokuvansa tekemiseen, joka on itse asiassa jaettu kahteen erilliseen osaan. Nelsonin kaksijakoinen elokuva alkaa siitä, kun joukko teinejä lähtee järvelle, mutta he eivät tapaa leirillä Jasonia, vaan näennäisen harmittoman hyökkääjän. Luonnottomien voimien takia murhat eivät mene suunnitelmien mukaan, ja toisessa näytöksessä, Ambrosia, uhrit etsivät kostoa. Kuten elokuvantekijä kertoi GamesRadar+:lle, hän tunsi saaneensa luvan villiintyä tässä viimeisessä näytöksessä: ”Yliluonnollinen elementti oli jotain, jonka halusin sisällyttää jo valmiiksi. Useimmiten kaikkien ohjaajien kanssa työskentelemme yleensä kuplassa – esitämme tarinan, kirjoitamme käsikirjoituksen, ja sitten meille annetaan avaimet sekoiluun.”
Synkassa
(Kuvan luotto: Shudder)
Tähän liittyen on aika karmivaa, että jokaisella ohjaajalla ei ollut aavistustakaan siitä, että heidän kollegansa työskentelivät myös avaruusolento- ja/tai paranormaalien teemojen parissa.” Nelson lisää: ”Se on hassua, koska meiltä kaikilta on kysytty hyvin samanlaisia kysymyksiä, kuten – ’miten te synkronoitte ideanne niin hyvin?’ Emme synkronoineet! Mielemme vain menivät tiettyihin paikkoihin, kun meille sanottiin ’85’ ja ilmassa oli jotain.”
Nelsonin mukaan yksi syy siihen, miksi erilliset lyhytelokuvat sopivat niin hyvin yhteen, on elokuvien tekemisessä annettu vapaus, joka oli sidottu vain kahteen tekijään: sen piti olla found footagea ja sen piti sijoittua 1980-luvulle. Hän muistaa ohjaajakollegansa Bruckerin sanoneen hänelle: ”Tämä on sinun ’haista vittu’ -elokuvasi, saat tehdä mitä haluat, äläkä pelkää mennä pidemmälle kuin luulet”. Derrickson yhtyy tähän ja sanoo, että ”tuottajat eivät aseta sinulle mitään rajoituksia”, mikä on juuri se, mikä elokuvantekijöitä viehättää tämänkaltaisissa pienen budjetin intohimoprojekteissa.
Ilmeisimmin avaruusolentoa muistuttava lyhytelokuva on Brucknerin lyhytelokuva, jossa esiintyy outo maan ulkopuolinen olento nimeltä Rory. Luulisi, että tämän pätkän olisi pitänyt vaikuttaa kaikkiin muihin ohjaajiin, mutta itse asiassa Brucknerin elokuva tehtiin kaikkien muiden lyhytelokuvien jälkeen, mikä saattaa olla syy siihen, miksi elokuva sujuu niin hyvin. ”Evan Dickson, joka kirjoitti teoksen, ja minä ideoimme jotain, joka lainasi sävyltään palasia kaikista muista lyhytelokuvista”, Bruckner sanoo. ”Siinä on siis vähän body horroria, scifi-elementtejä ja ammattimaisia hahmoja.”
On varsin erikoista, että Bruckneria lukuun ottamatta yksikään elokuvantekijöistä ei ollut nähnyt tai kuullut mitään muista lyhytelokuvista tai edes puhunut muiden ohjaajien kanssa, mutta silti he onnistuivat tuottamaan elokuvia, joilla on sama teema. V/H/S/85 on tervetullutta vaihtelua franchising-sarjaan, joka tarjoaa yleisölle hauskan mutta kauhistuttavan räjähdyksen menneisyydestä, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, mikä oli ja mikä ei todellakaan ollut hyväksyttävää 80-luvulla.
V/H/S/85:n jälkeen Bruckner uskoo, että monet ohjaajat tarttuvat tilaisuuteen päästä mukaan seuraavaan osaan, sillä ”tässä on tiettyä vapautta ja eräänlainen kitkaton ympäristö pitää hauskaa genren kanssa”. Derrickson on samaa mieltä: ”Pidän ajatuksesta, että voin tehdä todella kovaa työtä ilman huolta katsojaluvuista.”
Lopuksi Nelson osuu naulan kantaan: ”Voin kai tiivistää sen näin: se on paljon ja hullua, mutta se on niin hauskaa.”
V/H/S/85 on nyt katsottavissa Amazon Primen Shudder-tilauksella. Jos haluat lisää kameralla kuvattuja kauhuja, katso lista 10 parhaasta found footage -kauhuelokuvasta.