Voi teininä olemisen koettelemuksia. On aknea, seurustelua ja tietysti aina läsnä oleva vaara, että mutantoitunut kasvihirviö puree pääsi irti… hetkinen, mitä?
Obscure-sarja koostui parista ranskalaisen Hydravision Entertainmentin luomasta pelistä. Obscure julkaistiin vuonna 2004 PS2:lle, Xboxille ja PC:lle, ja jatko-osa, Obscure 2, ilmestyi PS2:lle, PC:lle ja Wii:lle vuonna 2007 ja kaksi vuotta myöhemmin PSP:lle. (Peli tunnettiin nimellä Obscure: The Aftermath, kun se saapui Pohjois-Amerikkaan vuonna 2008.) Molemmissa peleissä ohjaat ryhmää oppilaita, jotka yrittävät selviytyä tappavien hirviöiden puhkeamisesta koulussaan.
Obscure oli Hydravisionin ensimmäinen videopeli. Alun perin kynällä ja paperilla kirjoitettuja roolipelejä julkaissut yritys siirtyi digitaalisen viihteen maailmaan tekemällä prototyypin Jinx-nimisestä tasohyppelypelistä, ennen kuin se päätyi ajatukseen tehdä selviytymiskauhupeli. ”Suurin osa tiimistä rakasti kauhuelokuvia”, kertoo Obscuren tuotantopäällikkö Pierre Leroux, ”eikä selviytymiskauhupelit olleet tuohon aikaan teknisesti ja sisällöllisesti kaikkein monimutkaisimpia. Samaan aikaan Screamin, Tiedän mitä teit viime kesänä -elokuvan ja The Facultyin kaltaisten elokuvien lipputulot nousivat huimasti. Tuntui siis siltä, että teini-ikäisen slasher-elokuvan tyylisen videopelin tekeminen oli hyvä ajatus.”
Radikaalia, hemmo
(Kuvan luotto: Hydravision Entertainment)TILAA!
(Kuvan luotto: Future, Remedy)
Tämä juttu ilmestyi ensimmäisen kerran PLAY-lehdessä – Tilaa tästä, niin säästät kannen hinnassa, saat eksklusiivisia kansilehtiä ja se toimitetaan joka kuukausi kotiovellesi tai laitteellesi.
Ei ole yllättävää, että Obscure saa vapaamielistä inspiraatiota jäljittelemistään kauhuelokuvista. Ensimmäisessä pelissä seurataan viittä Leafmore High’n oppilasta, joista jokainen vastaa jotakin kauhuarkkityyppiä. Mukana ovat Kenny, urheilija, ja hänen älykäs siskonsa Shannon, Ashley, cheerleader, Josh, nörtti, ja Stan, pössyttelijä. Kaikki dialogista Sum 41:n cover-kappaleeseen asti on 1980-luvun alun amerikkalaista elokuvaa juustoisimmillaan, vaikka se on selvästi tarkoituksellista. Tarkoituksellisen huono dialogi on silti huonoa dialogia.
Jos olet joskus ottanut käteesi selviytymiskauhupelin, tunnet olosi kotoisaksi sen suhteen, miten Obscure toimii. Kiinteästä kamerakulmasta katsottuna avainten metsästys ja arvoitusten ratkominen muodostavat toiminnan ytimen, ja lisäksi on jonkin verran varastonhallintaa. Taistelu on yksinkertaista automaattista tähtäämistä ja nappia painamalla hyökkäämistä, vaikkakin pienellä twistillä. Leafmorea vaivaavat olennot ovat haavoittumattomia pimeässä, ja niitä ympäröi hiipivä vihreä aura, joka peittää seinät kuin home. Ainoa tapa tappaa ne on rikkoa ikkuna, jotta auringonvalo pääsee sisään, tai polttaa niiden aura pois taskulampulla Alan-Wake-tyyliin. On karmivaa kuulla hirviön murinaa ruudun ulkopuolelta ja katsella homeen leviämistä lähemmäs.
”Ymmärsimme, että jos halusimme levittää pelkoa, meidän piti tehdä pelistä sellainen, että sen voi pelata loppuun, vaikka lopussa olisi vain yksi selviytyjä.” ”Slasher-elokuvissa kuvataan melkein aina joukko teinejä, jotka kuolevat yksi toisensa jälkeen”, Leroux sanoo. ”Alusta asti ajattelimme, että olisi siistiä antaa pelaajien elää tämä kokemus. Mekaniikkaan oli myös piilotettu eräänlainen vitsi. Aikaisemmin peleissä oli elämysjärjestelmiä, jotka kuvattiin yleensä sydäminä ruudun kulmassa. Obscurea suunnitellessamme pidimme ajatuksesta, että elämä on itse asiassa… elämä.”
Fade to darkness
(Kuvan luotto: Hydravision Entertainment)
Obscure myi tarpeeksi hyvin ansaitakseen jatko-osan. Useita vuosia ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen sijoittuvassa Obscure 2:ssa seurataan uutta ryhmää onnetonta sakkia, tällä kertaa Fallcreekin yliopistossa. Hakkuulohkolla ovat luistelija Corey, jääkiekkofani Sven, opiskelijayhdistyksen tyttö Amy sekä sisarukset Mei ja Jun, joiden lisäksi mukana ovat palanneet hahmot Stan, Kenny ja Shannon. Historia toistaa itseään ja uusi joukko kauhuja alkaa muuttaa ylioppilaskuntaa opiskelijoiden ruumiiksi. Obscure 2 on pitkälti sama juttu kuin edeltäjänsä, vaikka joitakin elementtejä on karsittu. Suurin muutos oli permadeath-ominaisuuden poistaminen, mikä johti paljon kiinteämpään kerrontaan.
”Huomasimme, että pelaajien vapaus luoda duoja haittasi kykyämme kertoa tarinaa”, Leroux sanoo. ”Emme voineet tutkia hahmojen välisiä suhteita yhtä syvällisesti. Huomasimme myös, että kun hahmo kuoli, monet pelaajat vain latasivat edellisen tallennuksen, mikä rajoitti tämän ominaisuuden hyötyjä. Kun poistimme tämän vapauden Obscure 2:sta, saimme laittaa peliin paljon enemmän tunteita.”
”Ideana käytimme erilaisia ongelmia, joita teini-ikäiset käyvät läpi murrosiässä, ja sitä usein monimutkaista suhdetta, joka heillä on omaan kehoonsa, omaan kuvaansa ja siihen kuvaan, jonka he näyttävät muille”
Obscure 2:ssa painotetaan myös hieman enemmän arvoitusten ratkaisemista, ja usein on käytettävä kunkin hahmon ainutlaatuista kykyä esteen ohittamiseksi. Tämä korvaa jonkin verran heikkoa taistelua, joka on jopa edeltäjäänsä yksinkertaisempaa, sillä siinä vähätellään valolle alttiiden hirviöiden mekaniikkaa. Se, mitä kohtaamisista puuttuu monimutkaisuudessa, korvataan kuitenkin irvokkuudella. Ruumiin kauhu on Obscure 2:n suuri teema, sillä ensimmäisen pelin kasvimaisemmat olennot on korvattu ihmismuodon lihaisilla irvikuvilla.
”Ideana käytimme erilaisia ongelmia, joita teini-ikäiset käyvät läpi murrosiässä”, selittää art director Anthony Lejeune, ”ja sitä usein monimutkaista suhdetta, joka heillä on omaan kehoonsa, omaan kuvaansa ja kuvaan, jonka he näyttävät muille. Ongelmia, kuten akne, paino-ongelmat, psykologinen stressi; käytimme hirviöitä liioittelemaan epämukavuutta, jota monet teini-ikäiset usein tuntevat tänä aikana.”
Obscure-sarja ei onnistunut hyppäämään seuraavan sukupolven konsoleille. Vuonna 2013 Hydravision (nykyisin Mighty Rocket Studio) julkaisi Final Examin, 2D side-scrolling beat-’em-upin Windowsille, PlayStation Networkille ja Xbox Live Arcadelle, joka toimi eräänlaisena spin-offina IP:lle ja sai keskinkertaiset arvostelut. Nykyään molemmat Obscure-pelit ovat kuitenkin pitkälti nimensä veroisia.
Niitä on vaikea kutsua unohdetuiksi mestariteoksiksi. Niiden kuvaamien stereotypioiden tavoin sekä toiminnasta että tarinasta puuttuu syvyyttä, ja ajoittain kaikki tuntuu hieman tavanomaiselta. Mutta kaikesta huolimatta molemmat pelit tarjoavat campy co-op-kauhua, joka on hauskaa kaikille, jotka kaipaavat vanhan koulukunnan selviytymiskauhua tai 2000-luvun hölmöilyä. Jos tämä kuulostaa sinulta, harkitse Obscure-pelin pelaamista kotitehtävänäsi. Luokka voi poistua.
Tämä artikkeli ilmestyi ensimmäisen kerran PLAY-lehdessä – Tilaa se täältä, niin säästät kannen hinnassa, saat eksklusiivisia kansilehtiä ja se toimitetaan kotiovellesi tai laitteellesi joka kuukausi.