Arvostukseni lähetystoimittaja, Norwichissa asuva ja Bond-harrastaja Alan Partridgea kohtaan alkoi vuonna 1997, kun I’m Alan Partridge S1 -ohjelma (kaikkien aikojen paras kuuden jakson brittikomediasarja?) alkoi. Sen jälkeen ahmin vignettejä sarjoista The Day Today ja On the Hour sekä keskusteluohjelmasta Knowing Me, Knowing You.
Olin koukussa dialogin lainattavuuteen: ”Back of the net!” ”Cashback!” ”Jurassic Park!” ”Jurassic Park!” Mutta se oli muutakin kuin yksiviivaista – nörttimäisyys, perusteeton ylimielisyys ja epätoivon ilmapiiri tekivät hänestä täydellisen komediahahmon, eikä pelkkää iskulauseiden varastoa.
Hahmo onnistuu tietysti suurelta osin Steve Cooganin erinomaisen, vuosikymmeniä kestäneen komediasuorituksen ansiosta. Paljon kiitosta ansaitsevat kuitenkin myös Neil ja Rob Gibbons, jotka ovat kirjoittaneet jokaisen Partridge-projektin käsikirjoituksen vuoden 2010 Mid Morning Mattersin jälkeen. Alun perin sponsoroiduksi sisällöksi luoduilla lyhyillä sketseillä ei ollut oikeutta olla niin hauskoja kuin ne olivat. Partridgen väsymätön pitkäikäisyys vahvistui vuonna 2011 ilmestyneellä omaelämäkerralla I, Partridge: We Need to Talk About Alan.
Tässä oli hahmo, jonka komediallinen kapasiteetti voitiin hyödyntää niin monissa yhteyksissä, väärennetyistä radiolähetyksistä väärennettyihin keskusteluohjelmiin ja väärennettyihin dokumentteihin. Ja tämä ennen kuin otetaan huomioon kirjat, muistelmat, matkakertomukset… Hän toimii jopa elokuvissa (vaikkakin Alpha Papa on vähiten suosikkini Partridge-projektissa).
Nyt kun hahmo on niin vakiintunut, hänet voi pudottaa mihin tahansa välineeseen. Podcastit, uudet kirjat, live-tapahtuma (Stratagem) ja monet muut osoittavat hänen olevan yhtä hauska kuin aina ennenkin. Viimeaikainen televisiosarja This Time… kuului hänen parhaimpiin tuotoksiinsa.
Kuninkaan kruunajaiset osoittivat, että Alan voi ryssiä mihin tahansa tapahtumaan oman ainutlaatuisen kommenttinsa kanssa. Sosiaalisessa mediassa ”Accidental Partridge” piristää feedini, sillä se kuvaa oikeita ihmisiä, jotka kompastuvat Partridge-virheisiin. Enkä voi kuulla kauhealta kuulostavasta tosi-tv-ohjelmasta ilman, että kuvittelen Norfolkin parhaan miehen makaavan Travel Tavern -ravintolan sängyllä ja puhuvan diktaattoriinsa.
Alan Partridge on ollut hulvaton jo yli 30 vuoden ajan, ja häntä pitäisi tilata vielä vuosikymmenien ajan. Vai olenko se vain minä?
- Olenko se vain minä, vai pitäisikö klovneja kieltää kauhuelokuvissa?
- Olenko se vain minä, vai onko tämä animaation paras aikakausi?
- Olenko se vain minä, vai pitäisikö supersankareiden olla vähemmän härskit?