Neljän vuoden tauon jälkeen Black Mirror saapui vihdoin tänä vuonna jälleen ruutuihimme kuudennella kaudella. Kaikki eivät kuitenkaan ottaneet mielenmakuista yhteiskunnallista draamaa avosylin vastaan.
Pian jaksojen tultua Netflixiin fanit ja kriitikot tuomitsivat sarjan nopeasti, ja 43 prosentin yleisöarvosana Rotten Tomatoesilla todistaa sen. ”Unohtiko joku kertoa 6. kauden käsikirjoittajille, mistä sarjassa on kyse?” kirjoitti eräs Rotten Tomatoesin käyttäjä, toinen lisäsi: ”Ei todellakaan ole enää sama vanha synkkä scifi-elokuvasarja”.
Yleisö ei tuntunut pitävän siitä, että sarjan tekijät olivat korvanneet tarinat pahoista koneista ja futuristisista puitteista reaalimaailman kauhulla ja sosiaalisilla kamppailuilla. Muutos puolestaan sai osakseen valituksia siitä, että sarjasta oli tullut tylsä, muistamaton ja hyvin epä-Black-Mirror-tyyppinen.
No, nyt kun monta kuukautta on kulunut, on aika katsoa takaisin kauteen ja antaa sille uusi mahdollisuus. Tämä Black Mirrorin uusi aikakausi on itse asiassa täydellisempi heijastus nykyisestä yhteiskunnastamme kuin koskaan aiemmin, olipa kyse sitten COVIDin jälkeisestä elämästämme tai pakkomielteestämme tosirikoksiin.
Ajat muuttuvat
(Kuvan luotto: Netflix)
Yksi syy siihen, miksi Black Mirrorin uusin kausi tuntuu niin erilaiselta kuin aiemmat jaksot, voi johtua siitä, että elämme alati muuttuvassa yhteiskunnassa.
Ohjaaja Charlie Brookerin vuonna 2011 luoma antologiasarja on yhteiskunnallinen kommentti teknologian ja ihmiskunnan vaarallisesta ja monimutkaisesta suhteesta. Sarja esiteltiin ensimmäisen kerran Ison-Britannian televisiokanava Channel 4:n kautta, jossa se tutki tekoälyn, CGI:n ja sosiaalisen median vaaroja viiden jakson ajan. Myöhemmin se muuttui vielä scifimäisemmäksi, kun se siirtyi Netflixiin vuonna 2015, ja vei katsojat ”Metalheadin” kaltaisiin postapokalyptisiin maihin ja syvemmälle kyberavaruuteen.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että suurin osa viimeisimmistä jaksoista poikkeaa roboteista ja futuristisista vempaimista ja keskittyy enemmän nykyiseen teknologiaan ja kauhuihin, joita ihmiset aiheuttavat toisilleen ja itselleen sen avulla.
Väittäisin, että tämä kuvastaa täydellisesti muuttunutta elämäämme COVIDin jälkeen. Pandemian myötä tapamme suhtautua elämäämme ja siihen, mitä pelkäämme, muuttui melkoisesti, sillä pian tajusimme, että robottien, avaruusolentojen ja paranormaalien ilmiöiden sijaan on paljon enemmän todellisia pelättäviä tekijöitä, kuten sairaudet, tapa, jolla kohtelemme toisiamme, ja kapitalismin vaikutukset. Uusimmalla kaudella Brooker tiivisti nämä teemat täydellisesti.
Uuden Black Mirrorin ensimmäinen maistiainen leikittelee jokaisella sosiaalisella ahdistuksella, joka viipyy kansallisten lukkojen aina niin eristävien päivien jälkeen. Joan Is Awful -elokuvassa erään liikenaisten koko maailma romahtaa, kun maailmanlaajuinen suoratoistopalvelu käynnistää televisiosovituksen hänen elämästään ja näyttää hänen synkimmät salaisuutensa koko maailman nähtäväksi. Se piti peiliä yhteiskunnan pakkomielteelle draamaa ja tosi-tv:tä kohtaan ja leikitteli pelolla tulla katsotuksi. Suoratoistopalvelun käyttäminen pahiksena tekee tilanteesta paljon mahdollisemman ja siksi pelottavamman. Ja se oli vasta alkua.
Raakuus ilman teknologiaa
(Kuvan luotto: Netflix)
Toinen monien katsojien valitus oli se, että sarja ei vain ollut enää pelottava tai järkyttävä. Tiedän, että me kaikki muistamme sen oksettavan tunteen, joka vatsassamme oli, kun kuulimme Kennyn puhelinsoiton ”Shut Up and Dance” -jakson lopussa, tai todistimme matkaoppaan kiduttavia taipumuksia ”Black Museumissa”. Kuudennella kaudella on jakso, joka saattaa ylittää kaiken tämän ja olla Black Mirrorin häiritsevin jakso tähän mennessä.
Loch Henry -jaksossa leikitellään sukupolvemme pakkomielteellä tosirikoksiin ja niiden tuhoisilla vaikutuksilla. Siinä seurataan nuorta pariskuntaa, joka on matkalla viehättävään Wicker Manin kaltaiseen kaupunkiin kuvaamaan näennäisen tylsää dokumenttia, mutta pian he joutuvat keskelle kammottavaa paikallista tarinaa, joka nostaa esiin järkyttäviä tapahtumia menneisyydestä. Synkkä, raaka kameratyöskentely asettaa katsojan draaman keskelle, todistamaan kauhun kehittymistä.
Tekniikka on tässä tarinassa varmasti taka-alalla kameroiden, vanhojen nauhojen ja dokumentin tekemisen lähtökohdan ohella, mutta pahuutta tässä tarinassa eivät aiheuttaneet laitteet, vaan ihmiset niiden takana. Loppu jättää happaman maun, joka kuvastaa nykyajan pakkomiellettä tosirikoksiin ja kuoleman rahaksi muuttamiseen. Nauhat paljastavat joukkomurhia, kidutusta, seksuaalista väkivaltaa ja vääriä vangitsemisia, joiden tekijöinä on ollut kaksi kauheinta tappajaa, joita sarjassa on koskaan nähty, joten kritiikki siitä, että sarja on menettänyt terävyytensä, on entistäkin hämmentävämpää.
Brooker itse jopa puolusti uutta kautta SXSW-tapahtumassa Sydneyssä kommentoimalla, että ”Loch Henry” saattaa olla kaikista synkin jakso ja, kuten hän kuvailee, ”helvetin ilkeä – ilkeämpi kuin mikään, mitä olemme koskaan tehneet”. En voisi olla enempää samaa mieltä, ja tämä jakso tuntuu varmasti merkittävältä muutokselta Black Mirrorin yleisessä teemassa, jota tulemme ehkä näkemään enemmän tulevaisuudessa, erityisesti Red Mirrorin myötä.
Red Mirror
(Kuvan luotto: Netflix)
Jos pääsit kauden viimeiseen jaksoon asti, olet varmasti huomannut, että ”Demon 79” alkaa uudella otsikkosekvenssillä, jonka nimi on Red Mirror, ja joka kertoo, että tämä tarina ei ole samanlainen kuin muut.
Aivan oikein, Black Mirrorin karmiva sisko on astunut taloon. Demon 79 sijoittuu 1970-luvun Pohjois-Englannissa ja seuraa ujo myyjä, joka loihtii muinaisen olennon, joka pakottaa hänet tekemään kauheita tekoja. Tämä aavemainen jakso hylkää Black Mirrorin tavanomaisen korkean teknologian dystooppisen koodin kokonaan ja palaa takaisin perusasioihin lähes raamatullisella tarinalla etiikasta ja moraalista.
Nyt tiedän, mitä saatat ajatella, mitä ihmettä Red Mirror on? Kun jakso julkaistiin ensimmäisen kerran, olin varma, että Red Mirror -spin-off olisi tulossa, mutta näyttää siltä, että otsikon muutos johtuu teemojen vaihtumisesta. The Tabin kertoman mukaan tämä johtuu siitä, että sarjan luoja on siirtynyt teknologian ympärille keskittyvistä tarinoista kauhugenreen keskittyviin tarinoihin. Tämä merkitsee Black Mirrorille uutta suuntaa, jota en malta odottaa.
On tietysti ymmärrettävää, että jos katsojat odottivat uusilta jaksoilta tuttuutta, että nämä uusimmat jaksot eivät osuneet kohdalleen – mutta siitähän tässä on kyse. Black Mirrorin uudelleen keksiminen oli jo kauan myöhässä. On kulunut yli 12 vuotta siitä, kun ensimmäinen jakso ilmestyi ja järkytti yleisöä kaukaa haetuilla teknologisilla tarinoillaan ja varoituksillaan tulevaisuudesta, mutta nyt elämme käytännössä robottien johtamassa yhteiskunnassa, jossa älypuhelimet ovat pysyvästi kiinni käsissämme, minkä vuoksi nämä troopit vaikuttavat vanhentuneilta.
Black Mirrorin uusin kausi, jossa käsiteltiin kauhua ja enemmän ihmisiin keskittyviä ongelmia, puhalsi uutta elämää yhteiskunnalliseen draamaan. Nyt kun Netflix on tilannut lisää jaksoja, en malta odottaa, mitä Brooker tekee seuraavaksi. Jatketaan seitsemättä kautta…
Black Mirror on kokonaisuudessaan katsottavissa Netflixissä. Jos haluat lisätietoja, katso vuoden 2023 parhaat tv-sarjat tai lista tulevista tv-sarjoista, jotka ovat tulossa vuonna 2024 ja sen jälkeen.